Hyvää Joulua ja onnea vuodelle 2011 :)

Hyvää Joulua siis kaikille faneille :)

Pitkä aika on, kun kirjoiteltu ollaan. Me ollaan oltu sairauslomalla.
Kennelyskä alkoi lähes 2kk sitten ensin Viljolla nostamalla 40 asteen kuumeen ja pari päivää myöhemmin Väinöllä.. Monen monet lääkkeet on jälkitauteihin syöty. Lääkärissä on ravattu monen monta kertaa ja lopulta lähdettiin eläinsairaala Aistiin kaksi viikkoa sairastumisen jälkeen tutkimuksiin. Viljo kuvattiin Aistissa toisen kerran jo, ja kuvissa näkyi edelleen keuhkoputkentulehdus, Väinö hoidettiin samoilla lääkkeillä oireiden vuoksi. Aikaisemmat lääkkeet, joita oli määrätty ei ollut tehonnut.
Oltiikin muutamia viikkoja kunnossa, ja sitten Viljon tilanne huononi ja viime viikolla käytiin taas kuvauksissa Lahdessa, jota Aisti konsultoi. Viljosta otettiin jälleen keuhkokuvat ja Viljolla todettiin keuhkotulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Nyt menee sellainen hevoskuuri Antibiootteja 4-6 viikon ajan, että luulis vihdoin lähtevän. 3-viikon päästä mennään keuhkokuva kontrolliin. Sydän syrjällään toivotaan keuhkojen olevan silloin kunnossa.
Väinö kävi kuvissa tänään ja edelleen keuhkoputkentulehdus jyllää, muttei kuitenkaan hirveän pahana.Väinö sai kahden viikon kuurin.
Pojat on urheasti jaksanut sairastamisen. Väinö pääsi välissä jo pitkille lenkeillekin, mutta nyt ollaan taas levossa. Viljo ei lenkeistä ole saanut nuttia pitkään aikaan, eikä vielä ainakaan kolmeen viikkoon saa lenkkeillä. Koirakavereita ei olla voitu nähdä tartuntariskin takia, mutta onneks näitä piipertäjiä on kaksi ja mamma kantaa selkä vääränä luita ja leluja kaupasta, että tilanne pysyy edes jotenkin hanskassa. Pojathan ei muutenkaan pahaksi pistä näillä pakkasilla sisällä oloa, mikäs siinä on syldä luita lämpösessä kodissa vilttien päällä, kun ulkona jyllää 15-20 asteen pakkanen. Nyt parannellaan ja ensi vuonna ollaan täydessä voimassa :)

Viljosta on kasvanut oikein upea ja kiltti poika. Viljolla on luonnetta ja on erittäin fiksu ja ovela. Oppii asiat nopeasti ja virtaa riittää, vaikka kipeänä onkin. Pientä kinaa on poikien kesken ollut, mutta toistaiseksi ainakaan ei suuria veriroiskeita, kuten Mimmillä Ja Helmillä, ole sattunut. Aamulla pojat vaihtaa herätessää suukkoja ja pesee toisensa ja illalla käpertyvät vierekkäin nukkumaan.

Tervinä viikkoinaan Viljo kerkisi käydä tampereen pentunäyttelyssä, josta ei suurta mainittavaa olekaan. Sisko Mona kuitenkin pärjäsi hienosti, sekä Elli ja Patu :) Nähtiin myös Mosku-isukki omistajansa kanssa, Mosku ei oikein kakaroistaan välittänyt. Viljo keskittyi näyttelyssä majailemaan mamman sylissä viltin alla piilossa. Hienoa kuitenkin, oltiin ROP kasvattajaluokassa :)
Hienoja pentuja:)

Väinö kävi pari viikkoa sitten Helsingin voittaja-2010 näyttelyssä, tuloksena ERINOMAINEN. Vihdoin pamahti vaaleanpunainen nauha juniori-luokata ja tähän olikin hyvä lopettaa tältä vuodelta. Tammikuussa lähdetään koko kompanja Turun näytelmiin, mikäli pojat on kunnossa. Margareetalle jälleen kiitos koirieni näyttämisestä näyttelyissä:)

Viljo ja Väinö lähettää paljon suukkoja ja haleja kaikille sekä eritoten Helmille ja Mimmille terveisiä :)
Voikaa hyvin ja kiertäkää pöpöt kaukaa. WUH WUH, toivottavasti nähdään saarijärven näyttelyssä.


Syökäähän paljon kinkkua ja ottakaa rennosti :)

Kuulumisia

Onkin vierähtänyt pitkä tovi, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Pientä kiirettä tuntuu olevan niin on jäänyt kuulumisien laitto vähemmälle.
Tässä välissä on tapahtunut vaikka ja mitä.
Väinö ja Viljo on tavan kaksikko rähinöineen ja tappeluineen. Nyt pikkuhiljaa tappelut on jäänyt vähemmälle. Kovastihan nuo tuntuvat toisiaan rakastavan, kun heti on hätä jos toinen on hukassa :) Jonkinlaista paikan hakua tuntuu olevan ilmassa. Päivät pojat viettää toistensa kanssa leikkien, ja kyllä sitä menoa riittääkin, Väinö menee edellä ja Viljo tulee kovaa haukkuen perässä...onneks naapurit on ymmärtäväisiä. Illalla sitten kammetaan sänkyyn äidin ja iskän viereen vetämään makoisia jopa 10 tunnin yö-unia :)
Väinö on miehistynyt ihan silmissä Viljon tulon jälkeen, käyttäytyy paljon paremmin ja on huomattavasti rauhallisempi. Vaikkakin tämä kaksikko on ottanut työkseen remontoida meidän seinät uuteen uskoon...Syötyjä kohtia on joka päivä enemmän, mikä hieman nostaa mamman verenpaineita toisinaan.
Mutta mitäpä sitä ei kestäisi rakkaiden poikiensa vuoksi:)
Viljo ja Väinö ovat täysin eri luonteisia, mutta molemmat yhtä ihania. Siinä kun Viljo ilmoittaa kovaa ja korkeelta kun joku lähestyy meitä ulkona, taikka kävelee pihan ohi, heiluttaa Väinö vaan häntäänsä....Viljosta onkin jo kehkeytynyt oikein vahtikoira, vaikka ikää onkin vasta 4kuukautta. Siinä kun Väinö toivottaisi häntää heiluttamalla murtomiehet tervetulleeksi saattaisi Viljon vastaanotto olla hieman erilainen.
James Bond nimensä veroinen tuo pikku-piipari on, salamyhkäinen lymyilijä jolta ei jää mikään huomaamatta tai kuulematta. Viljo katselee aina hetken sivusta ja taitaa pohtia tykätäkö uudesta vieraasta, kun taas Väinö tykkää kaikista. Viljo on myös kerjääjien ykkönen, siinä kun Väinö ei kerjää ollenkaan. Viljolle maistuu kaikki kurkusta porkkanaan..Niin paljon on herra syönyt elämänsä aikana, että lääkäri määräsi laihdutuskuurille...Toivottavasti jätkä tuosta sutjaantuu ennen ensimmäisiä näyttelyitä.

Väinön kanssa ollaan käyty kahdessa näyttelyssä viimeisen kuukauden aikana. Heinolassa ja Lahdessa. Heinolassa sai tuloksen JUN EH4 ja lahdessa JUN EH2. Margareeta on toiminut kehään viejänä, kun itse olen jännittänyt niin paljon. Väinö menee kehässä hienosti ja joka kerran jälkeen tämä mamma on vaan ylpeempi lapsestaan. Vielä tänä vuonna mennään Jyväskylään, Lahteen ja Helsinkiin.
Kesän lopulla Väinö kerkes mökille taistella jonkun elukankin kanssa, jonka jälkeen kaulasta löytyi 5 puremajälkeä..Epäilynä olisi minkki, mutta kun ei tuo koira osaa kertoa :D Jälkeenpäin on huomattu, että Väinö pelkää ulkona pimeällä varjoja ja pimeää metsää..jotain traumoja taitanut jäädä. Mutta oli se koettelemus kun mökiltä ajettiin tuhattajasataa 50km matka lääkäriin, kun Väinö meni yhtäkkiä todella huonoon kuntoon. Mutta muutama lääkepiikki ja taas oli Väinö täydessä vedossa :)
Väinöllä todettiin allergioita elokuussa ja nyt uuden ruokavalion myötä Väinö elää terveempää ja iloisempaa elämää, kuin ennen. Paljon on opettelua ruokien kanssa ja joka kerran muistettava tutkia kaikki pakkaukset ettei mikään sisällä vääriä aineita. On myös allergioita joihin ei itse voida vaikuttaa mm.siitepölyt, homeet, huonepöly jne..mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Keväällä aloitetaan siedätyshoidot siitepölyjen vuoksi. Onneksi tässä välissä on talvi, ja ympäristötekijät helpottaa...
Mitähän tuo Viljo tuumaa talven pakkasista, kun palelee nyt jo ulkona, tärisee ku haavanlehti pienestäkin viimasta... Kesän lapsi...kuten mammansakin :)

Mukavaa syksyä kaikille.

Kovasti meitä jäi mietityttämään tuo Helmin ja Mimmin blogissa ollut käärme asia?
koskahan saataisiin jatkoa tarinalle?
Meidänkin pojat löysi käärmeen, onneksi kuolleen.

Huh hellettä!!

Onpahan ollut helteiset kelit tänä kesänä. Väinölle on meinannut olla rankkaa, kerran käyty tankkaamassa nestettä lääkärissä ripulin päätteeksi ja lenkit on saatu unohtaa päväsaikaan kokonaan, myös illalla on hankaluuksia jaksaa ulkona kun on niiiiiin kuuma. Lenkille lähdetäänkin rannan kautta, ensin uimaan ja sitten hölkälle :)
Onneks kuitenkin päivät täyttää riehakas Viljo-vilperi, joka jaksaa temuta Väinön kanssa aamusta iltaan.
Viljo ja Väinö onkin kuin paita ja peppu, toisinaan rähistään ja kinataan leluista ja luista, mutta täyttä rakkautta se on. Vierekkäin vetelevät päiväunia ja samasta kupista maistuu ruokakin. Tosin Väinö pikkusen ihmettelee välillä, että miten pentu vaan jaksaa syödä ja vielä syökin mitä vaan. Niin menee kaikki porkkanasta vitamiinitablettiin :) Kauhea ahmatti :)
Alkuun Väinöä vähän ällötti Viljon pissat ja kakat sisällä, mahdoton kiertely ja ihmettely alko, kun haju levis sisällä. Kukas sitä toisen kakkojen seassa viitsii olla. Tästä syystä se on Väinö varmaan päättänyt alkaa ulkona keräämään toisten koirien kakat parempiin suihin :/

Väinöllä on vähän ollut opettelemista, ettei pikkuveikka ole mikään lelu... Kyllähän se kivasti vinkasee(kuin kumilelut)kun sitä näykkäsee, raahaa päästä, niskasta, hännästä, jalasta...mistä nyt milloinkin kiinni saa. Mutta hyvin menee. Viljo kyllä osaa laittaa vastaan, ja niin on Väinönkin korvat saaneet muutaman jäljen pentuhampaista.
Kaikista hauskin leikki on takaa-ajo. Väinö edellä lelu suussa ja Viljo perässä oma lelu suussa. Mitähän järkeä siinäkin leikissä on? :)
Ei näitä voi ymmärtää, pääasia että viihtyvät.

Täytyykin vaihtaa tämä blogi Väinön ja Viljon nimelle :)
Ei enää siis yksinoikeutta Väinölle olla kuuluisa ja hurmaava :)
Blogin pitäminen on vähän jäänyt, mutta yritetään ryhdistäytyä.

Pian on sitten Parfyymien pentutapaaminen :) sitä odotetaan innolla.
Helmi-sisko se on kuulema niin riehakas tapaus, että saa nähdä saavatko koko pihan mörköperällä uuteen uskoon?


Väinö ja Viljo lähettää kesäiset terveiset kaikille. Eritoten Helmi-siskolle/tädille. Helmihän on virallisesti Viljon täti :)

WUH,WUH ja tapaamisiin :)

Väinö ja Viljo.

Nyt on Viljo-Hermanni saapunut kotiin :)
Vauhti on kovaa aamusta iltaan, mutta hyvin tulevat toimeen.
Poikien lempiharrastus on painiminen pitkin pihaa.
Väinö on omaksunut hyvin iso-veljen  roolin ja vahtii Viljoa pihalla ja sisällä :)
Hieman mustasukkaisuutta on ollut havaittavissa, mutta valtakunnassa kaikki hyvin, kuten kuvasta näkyy :)

Väinölle on syntynyt pikkuinen veli :)

Väinön veikka Agentti Viljo-Hermanni syntyi 18.5.10.
Viljo saadaan kotiin heinäkuun puolivälissä.
Siihen asti Väinö saa elää vielä ainoana mäyräkoiranamme parrasvaloissa :)

Kun Väinö lenkillä ollessamme kuuli tästä iloisesta tapahtumasta iski hän peppunsa maahan ja päätti ettei ainakaan kotiin aijo kävellä :) Liekö säikähtänyt vai mikä tuli pikku jässikälle.
(saattoi kyllä johtua lähes 30 asteen hellelukemista)

Parfyymi ja Agentti, eikös se jo kuulostakin ihan yhteen käyvältä ??

Huikeana uutisena voin myös ilmoittaa, että pikku herramme elopaino on lyönyt rikki 11 kilon rajan.
Saa nähdä noustaanko vielä 12 kiloon vai joko on jätkä lopettanut kasvamisensa.

Mitähän sinne Helmi siskolle kuuluu? kuultiin vähän huhua että on murrosikä iskenyt ja hampaat kalkattaa milloin mitäkin vasten...;)
Ja olishan se mukava kuulla mitä se neiti painaa ja on pituutta tätä nykyään.
Elokuun puolivälissä se onkin sitten ilo irti kun Helmi ja Väinö(ja kaikki muutkin parfyymit) saa viettää lystiä kotikonnuilla. Kuinkahan nopeasti villi kaksikko saa aidat mataliksi mörköperällä.

Esiintymisestä uupunut pikku-herra :)

Väinö lepäämässä kotona ekan näyttely kierroksen jälkeen, ennen, kuin lähdettiin vielä ryhmänäyttelyyn hakemaan vielä isompi pokaali (RYP 3):)

Palkintogaala... :)

Kyllä tässä vähän sietääkin nokka pyrtyssä olla ;)

Väinö, Alma ja Hilma :)

Kyllä meillä sisaruksilla oli sitten mukavaa. Piti rähistä oikeen kaikki muun rotuset kauemmas.

Hollolan pentunäyttely 13.5.2010

KP, ROP-pentu, RYP 3
(kunniapalkinto, rotunsa paras pentu ja ryhmänsä paras kolmonen.

"Tasapaino kehittynyt, vahva luustoinen urospentu, hyvä pää ja kaula, lupaava eturinta, hyvät raajat, erinomainen runko, hyvä ylälinja, erinomaisesti kulmautuneet takaraajat, liikkuu hyvin, hyvä turkin laatu" - Tuomari Unto Timonen-

Kiitos Margareetalle vielä kerran :)

Väinö ja Milu

Tässä on mun paras kaveri Milu 4-v.
Se jaksaa mua tosi hyvin vaikka se välillä komenteleeki :)
Se myös kattoo mun perään, etten lähde vieraille maille.

Mökkeilemässä.

On se vaan niin hienoa tallata vapaana metsän siimeksessä :)
Välillä vaan piti käydä paistattamassa päivää laiturin nokassa.

Keväistä elämää.

Täällä vietetään terveellistä ja onnellista mäyräkoiran elämää. Ei puhuta enää pienestä mäykystä, sillä painoa on jätkällä tällä hetkellä 10,2 kiloa. Niskasta häntään on pituutta yli 50cm ja rinnanympäryskin yli 46 cm :)
Iso poika.
Parturissakin käytiin nypityttämässä turkki näyttely kuntoon. 13.5 astutaan Hollolassa estraadille :)
Koirakoulussa on opittu kävelemään vierellä ja pysymään paikallaan, viime kerta sujui erinomaisen hienosti ja tämä mamma oli itkeä ylpeydestä, sen verran liikuttunut olin meidän touhutipasta, kun malttoi pysyä paikallaan kymmenen koiran ympäröimänä :)

Kevään tuoksut iskee pihalla vastaan. Pihalla otaiskiin tuntitolkulla putkeen, mieluiten kuitenkin nuuskimalla mettäitä, ei niinkään rivakkaasti kävelemällä. Mihkäs sitä kiire on kävelemään kun kaikenmaailman uudet tuoksut valtaa pikku-jätkän sieraimet :)
Samalla pitää myös kerätä kaikki arvokas, kuten kivet ja kävyt suuhun ja kuljettaa ne mieluiten olohuoneen matolle saakka. Väinöä vaan vähän ottaa päähän, kun kaikki viedään suusta.

Vatsa on kunnossa ja on alettu syömään ihan normaalisti taas. Pelkkä kalkkuna-riisi dieetti on (toivottavasti) nyt historiaa. Yrjölänpuuro maistuu tuoreena jätkälle sekä raejuusto on myös suurta herkkua. Luitahan Väinö järsii koko ajan, niin kauan ne oli pois, että työ on nyt valtava kun pitää kaikki haalia koko ajan viereen, ei voi kovin kauas jättää jos joku varastaa...

Vapaanakin ollaan oltu mökillä, eipä poika mihinkään lähtenyt kun koirafrendi oli vieressä. Milu-rouvan kanssa sitä onkin turvallista peuhata metsässä, kun Milu ei karkuun lähde. Välillä Väinöä vähän jännitti metsä ja piti tulla mamman jalkoihin haukkumaan. Uimassakin pulahti jäiden keskellä, lähinnä vahingossa.

Helmi-neiti kertoi että pihalle on tullut iso aitaus. Voi Helmi kun sulla on ihanan iso piha. Meidän rivarinpätkälle ilmestyy myös aita ihan lähiaikoina. Omassa pihassa Väinö ei nimittäin pysy, vaan siitä on juostava mahdollisimman pias ja mahdollisimman kauas...parempi vaan rakentaa se aita, ennenku häviää koko jätkä.

p.s. Joko Helmi on oppinut tulemaan raput alas? Minä poika se tulin rappusia mökillä alas tuon tuosta ja hypin terassiltakin alas, mutta nuo kotirappuset...voi kamala kuinka ne on pelottavat. ainakin jos iskä ja äiti on vieressä. En silloin edes herkkupaloilla suostu alas, sen verran jännittää että oikein huutaa ja täristä tarvii. Puolesta välistä vielä onnistun tulemaan, mutta ihan ylhäältä, EI IKINÄ. liian jyrkkää minun hermoille.
Sentää sohvalle minä hypin ja alaskin, silloin kun jotain erittäin mielenkiintoista on tarjolla.

Sellainen uusi uutinen meillä on, että Väinölle odotetaan Viljo-veikkaa syntyväksi toukokuun lopulla. Tai eihän se mikään veikka ole, vaan oikeasti siskon poika :) pääsee Väinö sitten näyttämään Enon taidot viimeistä piirua myöten.
Uroita siis odotellessa Sallille syntyväksi :)

Mukavaa kevättä kaikille :)

Mukavaa kevättä kaikille :) Helmi-siskolle terveiset, sekä Mette-mammalle.

Puoli-vuotta takana mäyräkoiran elämää :)

Se on tänään sitten ollut juhlapäivä. Kyllä pientä poikaa halittiin. Vai joko se tarttis sanoa että isoa poikaa. Painoa on kymmenisen kiloa, mietitty on kuinkahan paljon tuo sälli meinaa vielä kasvaa :)

Väinön kanssa käytiin tässä välissä taas lääkärissä muutaman kerran. Raukka tuli kipeäksi heti antibiootin jälkeen. Lääkäri epäili haimassa olevan vikaa, sillä ulosteet tuli verisinä, ripulisina ja vihertävinä. Kyllä taas oltiin huolesta sekaisin täällä päässä. Taas otettiin verikokeita useampi putkilo ja ulostenäytteet. Kyllä taas oli inhottava Väinön olla ku piikeillä sorkittiin. Viikon päästä saatiin tulokset(hieman kesti kun lähti saksaan saakka laboratorioon). Haima on luojan kiitos ok. Ja diagnoosiksi saatiin suolistotulehdus. Huhheijaa sanottiin Margareetan kanssa, vaikka johan sitä suolistotulehdusta epäiltiinkin. Väinö on nyt edelliskäynnistä saakka syönyt antibiootteja, joten toivotaan että nyt kun lääkkeet loppuu pysyy jätkä kunnossa. Lääkäri puhui vielä kolmannesta lääkekuurista jos ei mene vaiva ohi.
Väinö on nyt ollut todella pirteä. Tehty yli tunnin metsälenkkejäkin pitkästä aikaa. Kevättä on jätkällä rinnassa, kova nuuskutus on pihalla käynnissä, ja kaiken maailman kävyt ja kivet pitää poimia suuhun...myös jänikset kakat, yök!!! Onhan se hienoa nuuskia kaikki uudet hajut, kun ei kesää ole vielä nähnytkään :)

Tänään juhlittiin puolivuotis synttäreitä luuta syömällä. Kyllä oli näkemisen arvoinen riemu, oikein sydäntä lämmitti, kun piiiiitkän odotuksen jälkeen päästiin antamaan luu :)
Pikkuhiljaa aletaan antamaan taas muutakin kuin kalkkunaa ja riisiä...Vaikka ei sillä, ei Väinö kalkkunaa vierasta, vaan hyvällä ruokahalulla vetelee kaiken minkä eteensä saa :D

Ehdittiin tässä välissä käydä koirakoulussakin, eihän siitä tullut mitään, Väinöllä oli vaan bileet mielessä;) Kotona sitten harjoiteltiin oppeja ja hyvin Väinö sisäisti asiat. Pikkuhiljaa alkaa paikalla pysyminenkin onnistumaan pitempinä kuin neljän sekunnin aikoina :)
Vapaanakin Väinö on päässyt olemaan muutamia kertoja, luokse tulee kun kutsutaan. Ei ainakaan vielä ole lähtenyt rusakkojen perään...saa nähdä kesän tullessa kuinka käy.
Mutta saksanpaimenkoira tytön perään Väinö lähti koirapuistossa. 5kk nuori tyttö ja nam. Väinö yritti astua likkaa ihan koko ajan. Jatkuvasti saatiin olla erottamassa rakastavaisia. Väinöllä se on kevät ja tytöt rinnassa, kuten miehellä kuuluukin :)

Täällä siis eletään ihan täyttä mäykky-elämää kaikin rinnoin.
Edelleen opetellaan sitä ettei ketään purra ;) Väinöllä nyt vaan on sellainen tapa että kaikkea pitää maistaa vähintään 15 kertaa ja mieluiten saman päivän aikana... joka ikinen päivä.
Mutta ajallaan. Kun jätkä kyllästyy siihen ettei sillä saakaan enää huomiota:)

Puolivuotias mäykky-herra lähettää kaikille terveisiä:)
Ja eritoten Helmi-siskolle hyvää synttäriä.
Nyt jäädään harjoittelemaan vierellä kävelyä tulevaa näyttelyä varten.
Väinö ei sitten yhtään diggaa näyttelyhihnastaan. paitsi että se on ruman värinen, niin se ei anna mahdollisuutta vetää ja ryntäillä ilman että alkaa kuristamaan :)

Väinö ja nylon-luu.

"kai se sitten täytyy tähän tyytyä- ilme"

Väinön oikeat luut otettiin pois ja tilalle tuli nylon-luu. Kyllä se Väinöä kiinosti pienen protestin jälkeen :)

Sunnuntai aamu pötköttelyä.

Väinö tekee remonttia.

Mäyräkoirasta on moneksi. Jopa remonttimieheksi.

"Karhunpoika sairastaa häntä hellikäämme, lääkkehillä hoidellaan karhu ystävämme"
(Väinön maha oli kovasti kipeä)

Sairastettu ja paranneltu.

Kirjoittelu tänne on jäänyt vähemmälle viime aikoina.
Väinö on ollut kovasti kipeänä. Viikko sitten saatiin vihdoin oikea apu ja lääkkeet yli viikon kestäneeseen vatsaongelmaan. Muutaman turhan lääkärireissun jälkeen vaihdettiin lääkäriä ja johan alkoi tapahtua. Lopullinen apu löytyi Lahden eläinlääkäriasemalta, kiitokset siis sinne hyvälle lääkärille, joka tutki verikokein ja kuvin ja totesi vaivanaiheuttajaksi vatsatulehduksen. Nestehukkakin oli ehtinyt iskeä ja Väinölle laitettiin 0,5 litraa nestettä kerralla. Johan tuli koira kuntoon. Antibiootteja syödään vielä viikon verran. Ruokana toimii kalkkuna ja riisi, mitään muuta ei saa syödä. Ilkeä homma kun rakkaat luut vietiin, niiden perään itekttiinkin useampi päivä. ehkä kuukauden päästä lääkäri antaa luvan syödä herkkävatsasten luita ja muitakin kuin kalkkuna-riisi ruokia.
Tästä taudista Väinö on kirinyt takaisin omiin mittoihinsa viikon aikana, ei enää puhettakaan siitä laiheliinistä jollaiseksi vatsaongelman aikana ehti muuttua.
Tänään lääkärissä painoa oli 9,2kg. ei todellakaan enää mikään vähäjätkä. Ruokakin maistuu jälleen normaaliin tapaan. kilo kalkkunaa menee muutamassa päivässä niin että humpsahtaa.
Tänään lääkärikäynnin syy ei ollut vatsa, vaan yläkulmahampaat. Yläkulmurit jäi sinne, mutta komeat uudet rautakulmurit on jo hyvässä mitassa :) Kovasti itkettää särky ikenissä, mutta jospa se huomiseksi olisi ohitse. sekin.
Kyllä se rauhotuspiikki oli tehokas. Väinö heräsi vasta illalla ovikellon soittoon ja heräämisen kunniaksi veti 400g kalkkunanjauhelihaa ja n.3dl riisiä päälle. Margareettakin sanoi että pitäis varmaan annoksia pienentää tai tuosta kasvaa ihan mahdottoman kokoinen :)

Helmi-neitikin se oli käynyt parturissa, kyllä on kaunis tyttö :) vaalea kaunotar.
Turhaan se Helmi sitä turkkiaan häpeilee :)

Täällä toivotaan että jatkuvat lääkärissä käynnit ja toimenpiteet olisi vihdoin ohi. Alkaa varmaan Väinöäkin nyppimään kun jatkuvasti joutuu lääkärillä ramppaamaan, tänäänkin pistivät suoraan vaan piikin rauhottavaa eikä ehtinyt edes morjestella muita koiria ja ihmisiä.
Kovaa se on ollut pienen pojan elämä viimeisten viikkojen aikana. Onneksi apu on löytynyt ja Väinö elää jälleen tyytyväistä koiran-elämää, ilman luita, mutta terveempänä.

toukokuussa lähdetään näyttelyyn, sinne on tulossa úseampikin parfyymi-pentu :) Tuliskohan se Helmikin näyttämään sinne kaunista turkkiaan?

Mammaa moikkaamassa :)

Kylläpäs oli vauhdikas ja mukava päivä Mörköperällä.
Pihaan, kun päästiin alkoi kunnon laulut, vastaanotto oli mitä äänekkäin :) Siinä haukuttiin ja vouhkattiin puolin ja toisin. Väinön häntäkin vispas niin että hyvä kun ei irronnut. Kovaa kataa-ajoa ja haukkumista jatkui vielä sisälläkin. Milloin juoksi edellä Väinö ja milloin Väinö ajoi muita takaa. Mette muori huuteli sieltä portin takaata ja ihmetteli varmaan että mikä ihmeen mekkala tänne nyt syttyi. Pääsi sitten Mammakin vapaaksi ja kävi nuuhkasemassa Väinön takamukset, tuoksu ei ollut vissiin hurmaava, kun ei hampaita esitellyt, kuten Helmi siskolle. Mamman ja pojan välinen takaa-ajo kesti jokusen tovin. Ei Väinö kuitenkaan ihan saanut sitä rakkautta mutsiltaan:)
Salli sisko oli hiljaisin, muut haukku ja irvitseli, mutta Salli se vaan teputteli rauhakseen ja ihmetteli mikä huuto on pystyssä. Tupuna täti ei meinannut kestää yhtään ja Väinö tahallaan kävi kiusaamassa vanhaa sohvalla.
Alun hössötyksen jälkeen Väinö, Pete, Salli ja Oili lähti ulos formularadalle. Ei olekaan Väinö ollut vielä niin isolla alueella vapaana. Alkuun Margareeta ihmetteli ja vähän siinä jo muut koiratkin, että miksi Väinö makaa lumessa. Piti vähän jäähdytellä kuumuutta :) Se on pienellä miehellä välillä kuumat paikat, ainakin jos on sisko, emo ja muut frendit ollut tutkittavana, takaa-ajatteuina ja takaa-ajajina. Ulkona vedettiin kovat formulat, useammin, kuin kerran. Tässä kaksikoksi osoittautui Oili ja Väinö, vaikka Oili sisällä haukkuki ja irvistelikin tais se vaan olla esitystä muille tytöille, kun ei kehdannut myöntää että leikkii pojan kanssa ;)
Mette-mammakin se alkoi vähän hyväksyä kulta-poikansa. Ainakin se rauhoittui sinne sohvalle lepäilemään, samaten kaikki muutkin. Oili ainoana hereillä olevana olikin sitten kovilla, kun Väinö halus leikkiä KOKO AJAN. Kävi se herättelemässä porukkaa sieltä sohvilta ja lopulta kaikki heräskin, kun Oilin ja Väinön meteli nousi desibeleillä korkeammaksi. On se vaan mahdoton homma Väinön mielestä, kun toiset ei jaksa. Uloskaan ei meinannut muut lähteä, kun näki että Väinö-poika on pihalla jo. Kai se tuollainen kakara ottaa voimille, ainakin sellainen tekstiviesti saatiin reissun jälkeen, että siellä likat vetää pötslöjöö pikkumiehen vierailun jäljiltä :) Ihmetteli se vähän kolmetuntisen jälkeen Margareeta ja Leokin että miten tuolla penskalla yhä virta riittää :)
Mutta sitä riittää, täällä kotonakin, aamusta iltaan.

Mukava reissu oli. Muistaakohan Väinö, että on ennenkin ollut samassa talossa. Sen verran kotonaan oli heti. kävi merkkaamassa pariin kertaan keittiön seinänkin, jottei vaan kukaan häntä unohda.
Kotiin lähdön aikaan pihassa tavattiin vielä Schumi, kani, ja Sakari. Tosin vaan aidan takaa. Se on se Schumi sellainen, ettei antanut Margareeta päästää meidän luokse. Auto kun starttasi itku oli sama, kuin silloin vauvana, kun haettiin Väinö meille. Sydäntäsärkevää. Ei se vissiin olis halunnut lähteä pois ollenkaan:) sen verran hauskat frendit sinne jäi. Samoja frendejä kaivattiin vielä kotonakin. Väinöllä oli vähän suru puserossa loppu päivän.

Poika on kyllä tullut äitiinsä. samanlainen haukku-ääni, samanlailla vispaa häntää(tosin Väinön pylly pyörii vielä ku onnenpyörä, niinkuin Margareeta sanoi) värit on samat ja kuono. Mutta Mette-mammassa sitä onkin ulkonäköä mitä periä :)
Kovasti se Väinö koitti mammaa pusutella, mutta ei niitä pusuja vaan herunut. Ehkä toisen kerran, kun ollaan vähän rauhallisempia :)

Sellainen oli reissu Mörköperälle, on mentävä toisenkin kerran. Jospa ne sitten tytötkin olis ihastuneempia Väinöön, kun tuota komeutta saadaan lisää ;)

Tais se Margareeta ja Leokin ihastua karhunpoikaan  :)
Vaikka onhan ne ihastuneita ollut vauvasta saakka jo :)
Väinö käyttäytyi kylässä erinomaisesti, toisaalta ei myöskään kerennyt iskemään hampaitaakaan mihinkään, kun oli vähän kiirusta.
Tosin täällä kotona onkin sitten tehty tänään remonttia, Väinö on päättänyt että listat saa lähteä. Tänään irtosi lista nro.2. Ylpeänä se sitä suussaan piti ja esitteli.

Tänään käytiin eka kertaa koirapuistossa, ei ollut kuin yksi koira. Kivaa oli. Loppu olikin jäätävä, tassut paleli niin pirskatisti kertyneistä lumista, että oli jo kiire päästä kotiin vällyje alle. Siellä se peiton sisässä lämmitteli ja nukkui muutaman tunnin.
Voi näitä pakkasi ja lumen tuloja, inhottavaa, kun ei pihallakaan enää ole kivaa.

Muutama kuva Mörköperältä tähän vielä liitteeksi :) Hauskaa oli :) (Väinö on tuo jolla on valjaat päällä)

13.5 me sitten lähdetään pentunäyttelyyn. Olispa mukava saada muitakin parfyymipentuja kehään, lähtisköhän Helmi? Voisivat sitten kilpaa pelleillä ja saada tuomarit hermormahduksen partaalle :D

Terve vaan myrskyn keskeltä.

Ompa taas vierähtänyt aikaa kun tänne viimeksi on kirjoitellut.
Täällä paukkupakkasten keskellä nuuskitaan kovasti metsässä jälkiä, merkkaillaan muiden pissojen päälle ja haistetaan joka ikinen pissa matkan varrelta.
Koira kaverit lisääntyy ja Väinöllä on huomattavissa lievää kunnioitusta vanhempia koiria kohtaan. Ei muuta kuin selälleen ja pesulle :)

Maanantaina lähdetään Mörköperälle moikkaamaan Reettan väkeä. mitähän se Mette-emo tuumaa, onkohan sama vastaanotto kuin Helmillä :)

Väinö on sulautunut meidän sänkyyn, yöt se kuorsaa meidän välissä, jommankumman kainalossa. Aamulla herättää isoilla koko naaman mittaisilla pusuilla ja kunnes naama on litimärkä ja alkaa olee havaittavissa heräämisen liikkeitä kestää puruttelut. Ihana tuo vaan on.

Hampaita lähtee, lähes kaikki etuhampaat on jo vaihdettu, ja uusiakin saatu tilalle.

Onkohan se nyt uhmaikä vai mikä iskenyt, kun niin kovasti yrittää ottaa meistä mittaa. Ei ole yks taikka kaks kertaa päivässä kun tuota villikkoa ojennetaan täällä. Toisinaan menee perille, toisinaan ei sitten niin millään.
Se on tämä perus itsepäinen mäyräkoira-luonne :)
Myös ruokakupin piilostus on alkanut, milloin se löytyy maton alta, milloin perimmäisestä nurkasta, on se vaan veikeän näköinen, kun katselee ympärilleen ettei kukaan vaan näe. Tietenkään kukaan ei huomaa, kun matossa on kova kupru ;)

Mutta terkkuja kaikille. Ja suukkoja Helmi-siskolle. Kerron sitten tarkemmin, kun on käyty Mette-mammaa moikkaamassa :)
Pureeko persuksista vai ei ;)

Väinö elvistelee.

Nyt on turkki nypitty. Väinö jaksoi koko 40 minuuttia hienosti. Tosin tylsyys huuto jatkui aina alusta loppuun saakka ja pöydällä olo alkuun hieman pelotti. Mutta hienosti jaksoi. "eihän Väinö edes pyri pöydältä pois, huutaa ihan muuten vaan" tokaisi se nyppijä-nainen.
Kehui Väinön upeaksi koiraksi ja puheli näyttelyyn lähdöstä :)

Väinö on nyt oikein ison pojan näköinen, hieman elvistelyä pelissä kun on hieno turkki. Mette-mamman turkin on perinyt, nyppijä ihasteli partaa että harvalla 1-vuotiaallakaan on vielä yhtä tuuhea parta ;) Mutta johan pelkkä Väinö nimi sanoo sen, että partaa on oltava. Karvaa on siis roimasti ja nypityksessä saadaankin käydä n.3 kertaa vuodessa. Onneks Väinö rakastui siihen naiseen. Lopuks antoi pusut koko naamalle kiitokseksi.
Kertaakaan ei yrittänyt edes näykätä, joten todella ylpeenä ollaan me omistajatkin.

Meinas ne tädit hieman lentää selälleen, kun kysyivät tuota ikää. Olisivat luulleet vuoden ikäiseksi. Ne ei ollut ikinä nähnyt noin isoa mäykky pentua :) Väinö onkin Väinö :)

Mutta tässä muutama kuva. Turkki on vielä pesemättä, oli sen verran rankka päivä Väinölle että jätetään pesu huomiselle:)

Hampaiden lähtö aika.

Väinöllä hampaat harvenee. Edestä lähtenyt jo kolme. Purkkiin ne on talteen kerätty, jospa hammaskeiju tois vaikka tuliaisia:)
Sohva on kovassa koettelemuksessa ja saa aikamoista kyytiä. Väinö ylpeenä suorituskistaan kun saa kangasta rikki ja me vähemmän ylpeitä. Huomena se on sitten parturin aika. Itse kun olen nyppinyt tuota karvaa hieman, niin Väinö ei siihen oikein noteeraa mitenkään. Toivottavasti homma käy yhtä helposti parturilta :)

Väinö on ihastunut naapurin tyttöön, valkoiseen villakoira Taraan. Tara on kiltti, se ei sano mitään vaikka Väinö pussailee välillä sen turkkia hampaitakin käyttäen. Mutta Tara ymmärtää, niin tekee kuulema muutkin koirat, johtuuko sitten siitä että turkki on kuin uudella pehmolelulla, vallan todella pehmeä ja sileä.

4kk iässä pitääkin olla jo pojassa kokoa. Väinö punnittiin eilen. Vaa´an lukemat sen kun nousee, jo 8,6 kiloa:) 700g siis noussut viime torstaista.

Väinöä on kosiskeltu mettälle mukaan. Jos sitä jonkinlaisissa luola kokeissa kävis ennen sitä. Mutta luonnetta ja energiaa Väinöllä metälle riittäis. Eräs mies kertoi tarinan tyttö-mäykystä joka oli eka kertaa luola-kokeessa. Muuten meni hyvin, mutta kun alkoivat odottamaan, että koska tyttö nostaa metelin kettua kohtaan ei ääntä alkanutkaan kuulumaan pitkänkään odotuksen jälkeen. Näky oli ollut mahtava kun katsoivat "luolaan". Toisella puolella verkkoa nukkui tyttö-mäykky ja toisella puolella kettu. Jotta siitä ei sitten metsästäjää tullut:)
Saa nähdä käviskö Väinölle samoin, se kun rakastaa sekä ihmisiä että eläimiä. Pikkulinnutkin saa olla täysin rauhassa:)

Mutta huomena sataa kuvia Väinöstä, saa nähdä minkä näköiseksi tuo muuttuu nyppimisen jälkeen:)

Iso jätkä jo.

Se on sitten 4 kuukautta takana onnellista mäykyn elämää. Onnea siis vaan koko parfyymipentu joukolle. Toivoo: Väinö, Vänski, Väntteri, Väiski(kuten Helmi ja Margareetta sanoo), Valdemar, Väkäleuka.. Se on rakkaalla lapsella monta nimea sanoo nuo mun vanhemmat :)

Tästä olis tullut hyvä tyttöystävä:)

Vauhdin huimaa...

Tässäpä on mun uudet frendit. Tuo isoin on Mimmi, mä vähän jänistelin sen kanssa aluks, mut hyvä tyyppi.

Nuo kaks pienempää on  Sissi ja Pimu, Sissillä oli juoksut. Mä leikin eka vähän vaikeesti tavoteltavaa, mutta sitten mä villiinnyin, Sissi joutu syliin ja mä jän lattialle. Kiva likka kyllä ja tuoksuki hyvälle. Tässä seuraavana pari kuva.

Sanomalehtipaperit lähti lattioilta tänään.

Tänään lähti lehdet lattioilta. Väinö hieman sen jälkeen haeskeli että missäs ne lehdet oikee on joita on tottunut riepottelemaan.
Mutta mitäs niitä pitämään kun pissat ja kakat tulee pihalle. Tosin yö-aikaan vielä yläkerran matolle.
Komeasti soi laulu kun Väinö tahtoo pihalle. Ja tämä on tapahtunut muutamalla "koulutuskerralla".

Eilen löytyi etuhammas Väinön rinnuskarvoista. On se mainion näköinen harvahammas nyt.
Jonkun verran taitaa suussa tuntua, sillä seinät ja tavarat on ollut pahempina jyrsimiskohteina kuin ikinä. Myös kädet ja varpaat on jälleen alkanut maistua. Tästä se Margareetta puhuikin että "odottakaas kun hampaat vaihtuu" :)
Nyt ne vaihtuu. Ja aivan ihanaa kun nuo naskalit lähtee pois, vaikka se sitten vaatisikin muutaman listan vaihdon.

Väinö oppii kovaa vauhtia temppuja, tänään opeteltiin istualtaan syliin nousu käsien taputtaessa. Hienosti oppi. Tähän varmasti on yksi syy tuon ahneus, kun herkkuja on tuo on valmis tekemään mitä vain. Osataan myös pyöriä ympyrää, kun pistetään namupalaa pyllyn luokse.

Nyt on Väinöllä tylssä, kun iskä on íllat töissä ja mammalla jalka rikki, niin ei pysty viemään lenkille poikaa. Väinö osoittaa tylsyytensä uikuttamalla ja tuomalla leluja luokse, koko ajan.

Imuria tuo vaan tuntuu pelkäävän yhä, pelkääköhän se Helmi sisko imuria? Nää on taas näitä juttuja joita Väinö ei haluais että kerrotaa, kun se ison pojan ego kärsii, mutta Väinö pakeni tänään imuria kenkäkaappiin eikä uskaltautunut pois, ennen kuin kävin hakemassa.

Parturi-aikakin on jo varattu. 10.2 lähtee karvat. Sitä irtoaa jo aika tavalla. Väinö kun loukkaantuu niin herkästi, niin pitää muistaa olla nauramatta sen karvattomalle olemukselle, muuten se loukkaantuu syvästi eikä pidä meille seuraa koko päivänä.

Helmi sisko se huomena kuulema menee mörköperälle aamupalalle. Pidähän Helmi siellä lystiä ja pussaile Mette-äitiä Väinön puolesta:)

Lääkärissä käyty.

Nyt on toisissa rokotuksissa käyty, kolmen viikon päästä sitten Rapies vielä.
Mutta on meillä mahtavan kokoinen jätkä, 7,9 kiloa :)
Täysin terve poika.

Väinö taas rakasti lääkärissä käyntiä, se on aina huippukohta kun on niin paljon eri tuoksuja.
Nyt ei tavattu, kuin kissa ja sekin oli kopassa.

Mutta terveisiä kaikille. Täällä jatketaan kasvamista :)

Lunta tulvillaan on raikas talvi sää.

Onneks on pakkaset hellittänyt ja Väinö on taas elämänsä vedossa.
Kovilla pakkasilla meinas herra mielummin jäädä sisälle, ei puhettakaan ulos lähdöstä, siihen vaan eteisen matolle maaten takki ja valjaat päällä ja suureleisesti ilmaisi että "minä en nouse". Houkuttele sitten siinä pikku-mäykkyä ulos. Lauhkeemmilla pakkasilla täällä heitetään jo tunnin metsä-retkiä. Väinö on myös oppinut komeasti pyytämään ulos, laulaa kovaa ja korkeelta ja hyppii ovea vasten, pitää huolen että jokainen ihminen pihapiirissäkin kuulee huudon läpi ovien.

Koirakaverien kanssa telmiessähän nuo ulkolenkit menee. Niitä on hirveen monta jo. Muutama vanhempi ei paljon Väinöstä välitä vaan yrittää saada Väinö kimpustaan. Ei haittaa meidän poikaa. Käsittää ilmeisesti tassulla läjäyttämisen jonkinlaiseksi leikiksi. Ne ei myöskään ymmärrä Väinön halua pussata, niin mielellän kuin Väinö vaihtais suukkoja niin nämä ärjyt työntää kauemman. Pihalla ne miehet sanookin Väinöä rohkeaksi "eihän tuo säikähdä mitään". Niin se on kurja ne vanhemmat hauvat, kun eivät tuosta leikistä välitä.Väinö on muuten kuuluisa meidän pihapiirissä, ihmiset huutavat nimellä jo kun vastaan tulevat. Ja siitähän tämä meidän herra-huomionhakuinen tykkää. Väinöllä on pieni pahe tuolla ulkona, haluaa varatsaa jokaisen ihmisen hanskat, kun ryhtyvät silittämään. Muutama kiukkusempi mummo on lakannut silittämästä kokonaan, kävelee vain ohi. "Kauhukakara" ne varmasti sanoo mennessään, eivät välitä yhtään siitä loukatusta mäykystä, kun silitykset loppu liian lyhyeen. Kova itku siitä hyvästä. Ei ne ehkä tajua kuinka vauva Väinö on, tuo koko voi hämätä monia.

Iskän kanssa Väinö tekee niitä retkiä, mamman kanssa se ulkoilu menee lähinnä lahkeessa roikkumiseksi. Nyt onkin meneillään ulkoilu koulutus, että päästään tästä ikävästä tavasta eroon, ja säästyy toppahousutkin ehjänä.

Lunta tuo tuntuu rakastavan edelleen. Tosin tuolla ulkona ei Väinöstä näy kuin häntä, sen verran korkeat on kinokset. Ja välillä pelastetaan kinosten keskeltä, kun ei enää poika pääse eteenpäin. Nyt näillä leudoilla keleillä on tassut täynnä jää ja lumikalikkoja ulkoilun päätteeksi. Ikävä juttu, kun sisälle tullessa ei enää voi vain juosta leikkimään vaan joutuu ensin putsattavaksi.

Väinö valtava kaveri voi mainiosti. Oikein sydäntä viiltää tämä pojan nopea kasvu. Viimeinen punnitus oli jo yli 7kg ja niska-häntä välillekin on kertynyt n.50cm.
Että ei oo Väinö mikään vähä-jätkä.
Lääkärille mennään torstaina hakemaan vikat rokotukset ja saamaan se punkki/matokarkote. Sitten voidaankin jo pikkuhiljaa siirtyä tuonne paremmille vesille, eli koirapuiston vapaaseen maailmaan:)

Väinöllä yhä virtaa riittää. Väinö on oppinut esittämään "leikitsä munkaa" toiveensa tuomalla lelun luokse, eikä pelkästään hyökkäämällä kiinni varpaisiin. No eihän siinä voi sanoa ei, varsinkaan kun Väinö loukkaantuu niin maan verisesti ja huokailee tylsyyttään paljaalla lattialla maaten silmät mulkoillen ja kiiluen. Että niin se vaan saa tahtonsa läpi. Tai jos ei mökötys tehoa, niin osataan me laulaakin. Eilen iskä sano viimeks "milloin tosta Väinöstä on tullut tollanen itkupilli". Mahdoton itku päällä puolet päivästä ja mieti siinä sitten aina mitä hän haluaa. Tosin oman takin tuijotus ja huuto merkitsee tahtoa pihalle. Huuto ja hyppy takapihan ovelle merkitsee pissahätää. Hellan edessä itku ja haukkuminen nälkää. Mihin tahansa tuijotus ja huuto että "VÄINÖ TAHTOO". Ja kun tuollainen 4kk ikäinen mäykky tahtoo kaiken, niin kyllä meillä riittää volyymia talossa:)

Nyt kun Väinön keskittymisen vie nuo miljoonat asiat mitän Väinö tahtoo ja monenmoiset uudet kommerrukset niin on tämä herra täysin unohtanut varpaisiin hyökkimisen. Eipä enää iske hampaiat varpaisiin ja sormiinkaan enää vähemmän. Kaikenkaikkiaan, verrattuna Väinön aikaisempaan puremisvimmaan se on rauhoittunut valtavasti. Vaikkakin nyt nuo hampaat tuntuu pian irtoilevan. Puruvimmaa tämä jätkä nykyään käyttää seiniin. Mistä lie meille ilmestynyt seiniin reikiä ja lommoja? Onko muut huomanneet kodissa käyneen remonttimiehen? Rysän päältä toki on kiinni jääty, mutta enemmänkin se on sitten "katsokaa nyt mitä mä tein, eikö ole hieno" ja päälle hännän heilutus, kuin että yhtään häpeäis tekojaan. Noh, opittavaa on vielä. Mutta ei 4kk iässä tarvi kaikkea osata, eihän Mette-äiti ja Helmi-sisko ja muut tutut?

Sinne Helmi-siskolle ja Mette-äidille terveisiä. Kirjoitellaan lääkäri reissun jälkeen, että mitä se tohtori sanoi. Pitääkö tässä ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, tuota turkkia kun rapsuttaa kamalasti vieläkin.

Väinömäistä elämää.

Onkin vierähtänyt aikaa, kun on viimeksi tänne kirjoitellut.

Väinölle kuuluu hyvää, vaikka vatsavaivoja vähän on ollut.
Muutama päivä sitten Väinön pyllystä vedettiin kymmeniä senttejä narua. Ja taas lääkäriin, tosin ei tarvinnut mennä hoitohuoneeseen asti, koska epäilivät kaiken tulleen pois. Nyt sitten onkin tarkkailtu kaikki ulosteläjät, mutta kaikki kunnossa.
Huh heijaa.

Väinö on tavannut ulkona muita koiria. Ja hyvin tuo poika käyttäytyy niiden kanssa. On innoissaan ja onnellinen päästessään omiensa joukkoon.
Kavereita onkin jo iso määrä, kaikennäköistä rotua. Mutta vielä yhtään mäyräkoiraa ei olla tavattu.
Paras kaveri on Milu, n.4-vuotias narttu koira. Väinö ja Milu oli parhaat kaverit samantien. Milu pesi Väinön ja Väinö makasi selällään lattialla onnellisena pusujen keskellä. Tosin leikki otti niin koville nuorella herralla, että kesken kaiken nukahti. Oli ne vaan mahtava pariskunta:)Ainoa mikä Väinöä ketutti oli, kun Milu otti Väinön jättimakkara lelun, kun ei tuo poika uskaltanut sitä poiskaan rouvalta hakea.

Täällä eletään villiä elämää. Väinö on oppinut tulemaan rappuset ylös asti. Makuuhuoneemme lattialla on nyt Väinönkin peti. Tosin alaspäin tuo ei uskalla tulla, joten huutelee sitten rappusten yläpäästä, kun pitää hakea pois.
Väinö rakastaa saunomista, tosin lauteiden alla, mutta välillä haluaa pienelle penkille vähän ylemmäs. On se vaan kiva kölliä lämpimässä. Tulee omistajaansa tässäkin asiassa:)
Tänään Väinö oppi hyppäämään sohvalle. Tais vähän säikähtää, kun unohti mitä sohvalta tuli hakemaan:)
Metsäretkiä Väinö on isän kanssa tehnyt jo monta kertaa, on se niin ihanaa, kun kovat pakkaset ei enää lyö heti naamalle kun avaa oven. Kukas sitä silloin ulos tahtois, ei Väinö ainakaan.
Kova vauhtia siellä metsässä mennäänkin, hyvä että jalka ehtii maata koskea:)

Ensi kesän reissujakin ollaan jo vähän suuniteltu. Väinö on kuiskutellut meidän korvaa, että haluaa ehdottomasti ylöjärvelle moikkaamaan kaikkia niitä ihania kavereita, jotka asustaa siellä lapsuudenkodissa. Ja ehkä sieltä voitais suunistaa tuonne saarijärvelle katsomaan mistä kahvilasta tuo Helmi-sisko oikein puhuu ja millainen se sohva on, jonka se on saanut ihan omaksi sieltä kahvilasta:)

Mutta Väinö lähettää Helmi-siskolle, Mette-äidille ja kaikille muillekin paljon terveisiä talvisesta Heinolasta.

P.s: Nuo mun omistajat toi jonku tosi tyhmän maton tänne sisälle, jonka mä halusin heti pois, välittömästi. No en keksinyt sitten muuta keinoa, kuin tehdä siihen matolle kunnon kakat ja pissat, useammin kuin kerran. Joten pääsin sitten taas matoista eroon:)

Ekat rokotukset saatu.

Tänään olikin Väinön rokotusten anto.
Mentiin lääkäriin 20 min etuajassa, jotta Väinö ehtii tottua paikkaan ennen tutkimusta ja rokotusta. Pyh ja pah, eikö tämä omistaja vieläkään muka ymmärrä että tuolla koiralla on sisua ja rohkeutta enemmän, kuin monessa.
Ovista päästiin sisään, niin alkoi kova huuto "Väinö haluaa, tonne, tänne, tuonne ja sinne". Sitä laulua kestikin koko 20 minuuttia. Muutama kissa säikähti ja niiden omistajatkin katsoi hieman kieroon.
Väinö halus kovasti, ihmisrakas kun on, pussata ja halata jokaista vastaantulijaa ja menijää. Ikävä kyllä, monet ei jäänyt pientä poikaa rapsuttelemaan ja siitäkös se meteli nousi. Voi mahdoton mikä sydäntä särkevä huuto kun ei huomata!! Onneks kaks mukavaa hoitaja-naista kävi Väinö silittelemässä tuon tuosta. Eivät raaskineet ohi kävellä. Väinö putsas molempien naamat, ja kyllä oli naiset myytyä tavaraa pienelle pojalle. Tai ei sanota pienelle pojalle, kyllä hoitajakin naurahti kun vaaka näytti huimat 6,1 kiloa. Ei oo Väinö mikään vähä jätkä enää. Painoa ja kokoa löytyy ku suuremmastakin koirasta.

No klo 10 päästiin sinne lääkärille, jonka perään Väinö olikin jo useasti itkenyt vastaanoton aulassa. Vihdoin! ja äkkiä varpaisiin, "huomaa minut nyt vihdoin". Huomasi kyllä, totesi Väinön heti pirteäksi ja rohkeaksi pojaksi. Piikkiä ei Väinö edes huomannut, koska mukava täti antoi samalla herkkuja. Pöydällä ei kamalan kivaa ollut, mutta silmä, korvat, sydän, tassut ja hampaat saatiin tarkastettua, vaikka välillä kovaelkeisesti pistikin vastaan. Se nyt vaan on niin, että mamma niihin saa parhaiten toistaiseksi koskea. Ja tietty isi myös.

Saatiin korvapunkki lääkekin niskaan, kaiken varalta, kun tuo korvatulehdus oli pienenä ja edelleen kirputtaa kovasti korviaan.

Lääkärin jälkeen Väinö ei taas yhtään malttanut odottaa, kova meno alko heti kun pöydältä pääsi. Paikallaan juoksi liukkaalla lattialla 5 minuuttia hihnan perääs. Kätevä tapa pitää poika kunnossa. tarpeeks liukas lattia ja hihnaan kiinni, niin eteenpäin ei pääse vaikka juoksee niin vimmatusti. Sit kun tämän taisi itsekin huomata päätyi lääkärin jalkoihin maate. Se lääkäri onki ihan best tyyppi nyt Väinön silmissä. Anto herkkuaki mielinmäärin ja ei edes kieltänyt kun puri!! :)

Lähtiessä aulassa tavattiin toinen koira, 3kuinen pentu, pystykorvineen. Väinö oli niin innosta soikeena, kovasti rynnimässä kaverin luokse laulaen kovaa ja korkealta ja pieni häntä vispas maata niin että töinä kuulu. Mutta Väinö meni tekemään jo valmiiksi pelokkaalle itseään huomattavasti isommalle pennulle väärän vedon, leikkisä haukahdus. Silloin lähti pentu karkuun. Voi Väinöä, ei päässyt leikkimään. Olihan siellä pienessä aulassa tämän jälkeen menoa. Väinö joutu koppaan, ei voinut muuta. Kaikki katto vähän kieroon. tuskin ajattelivat koon puolesta ikäsekseen. Enkä korjannut asiaa sitä kailottelemalla.

Loppupäivän Väinö nukkui, nukkui ja nukkui. Läheisyydenkipeä halinalle oli koko päivän. Oli se rankka reissu, ja kolmen viikon päästä sama juttu uusiks.

Väinö on terve poika täydessä sielun ja ruumiin voimissaan:)

Väinö 12-viikkoisena.

Uusi vuosi ja uudet kujeet ja kepposet.

Nyt on uusivuosi juhlittu ja rakettien paukutukset kuunneltu. Vietettiin ilta mummon kanssa mummolassa.
Väinö oli todella urhea koko uudenvuoden. Klo 18, pamahti ensimmäinen raketti ja
Väinö hyppi kiireen vilkkaa äitin helmoihin ja syliin.
Hetki katsottiin yhdessä ikkunasta ja heti oli Väinö, kuin olis aina ammuttu raketteja.
Kömpi mummolan ihanalle viltille nukkumaan ja oli kuin ei mitään kuulisi.
Koko ilta meni leikkiessä ja ihmetellessä.
Mummon kanssa Väinö päätti ottaa valtapeliä, mutta hävis. Tyhmä mummo, piti kovaa jöötä ja ei Väinö enää mennyt kokeilemaan varpaiden pureskelua.
Onhan se mummoa kunnioitettava.
Enoa nähtiin vaan vilaukselta ja Väinö kovasti olis halunnut enon mukaan ulos.
Ei menty. Tyhmä äiti kun ei päästänyt poikaa raketti-paukkeeseen.
Eno kun on niin ihana, sillä riittää virtaa leikkiä vaikka kymmenen tuntia.

klo 00.00 se sitten alkoi. Kamalaa, monta rakettia samaan aikaan, kamala meteli.
Taas syliin ja äkkiä. Pienen pojan ymmärrys ei ihan riittänyt, että vuosi vaihtui.
Tämäkin pieni hätä-ilmiö meni minuuteissa ohi ja taas oli Väinö normaali itsensä.

Vuoden vaihtumisen jälkeen Väinö kävi pelastamassa enon pehmolelukoiran pimeäastä makuuhuoneesta. Kovan vaanimisen jälkeen (ja siinä välissä monet kerrat peloissaan kun oli mamman jalkoihin juossut turvaan) rohkaistui Väinö ja haki koira-lelun kiireen vilkkaa huoneesta mamman jalkoihin.
Niin paljon kuin se makkariin meno jännitti niin hieno suoritus. Kunniamerkki ja makupala. Nam.
Ei meille ihmisille selvinnyt mikä niin makuuhuoneessa pelotti. Väinö nimittäin vaani vielä lelun haettuaan makkaria aika kauan. Mikä lie, ehkä se oli se värikäs viltti sängyn päällä:) Koiran aivoituksia kun ei aina tiedä.

Matolääkkeet menee alas hienosti, Väinö kerjää niitä aina lisää. Kovin innolla pureskelee ja käy istumaan sen jälkeen eteen, että joko sitä saa lisää?? :)
Pöljä kun on, ei taida ymmärtää, ettei kyseessä ole herkku.
Viikon päästä mennään lääkäriin hakemaan rokotusta. Iiik. Mitähän se lääkäri sanoo meidän reilu 5-kilon kokoisesta pojasta. Mummo kehui, ettei Väinö ole lihava, on vaan roteva ja iso poika muuten. Samaa mieltä ollaan mekin, Väinö on vaan iso poika.Ruoka ei ole maistunut juurikaan matolääkkeitten annon jälkeen, mahtaako olla maha kipeä ja missä piilee vika, kun ei ruokakuppi tyhjene vaikka mitä tarjotaan. Tosin tää voi olla tätä Väinön paastoa taas, ettei vaan huvita syödä, mutta kun ruoka alkaa maistumaan niin sitten sitä syödäänkin niin paljon että napa tärisee.

Kamalia asioita on Väinölle tässä tapahtunut. Ensimmäinen shampoo pesu, hampaiden harjaus(tahna on tosi hyvää, maistuu kanalle ja Väinö rakastaa sitä. Sekä toppatakki jossa on monta nappia jotka täytyy laittaa kiinni ennenku pääsee pihalle. Hirveetä odottamista,kun ei malttamaton jaksaisi odotella.

Kovat on jälleen pakkaset ja tätä myöten ulkona ollaan taas vähemmän aikaa.
Tossut on, mutta kun ne jalkaan saadaan Väinö tykkää repiä ne heti pois.

Tässä muutamia uusia kujeita joita Väinö on keksinyt.

*olohuoneen lattialampun(korkean) saa hienosti liikkeelle johdosta vetämällä. Tulee perässä melkeen omalle kopalle saakka.
*tuo lelun luokse kun sen heittää huoneen toiseen päähän.
* kiipeää jo viidennelle rappuselle ja tulee sieltä itse alas
* istuu ulkona maahan ja ei suostu liikkumaan, jos ei huvita itse kävellä.
ja
* saa kenkäkaapin oven itse auki ( pian varmasti lähdetään ostamaan uusia kenkiä).
* antaa välillä istuessaan myös tassun, kun kyseessä on namipalan saanti:)

Paljon siis opitaan uusia juttuja viikon sisässä täällä.
Kyllä Väinö on sitten fiksu ja iso poika.