Keväistä elämää.

Täällä vietetään terveellistä ja onnellista mäyräkoiran elämää. Ei puhuta enää pienestä mäykystä, sillä painoa on jätkällä tällä hetkellä 10,2 kiloa. Niskasta häntään on pituutta yli 50cm ja rinnanympäryskin yli 46 cm :)
Iso poika.
Parturissakin käytiin nypityttämässä turkki näyttely kuntoon. 13.5 astutaan Hollolassa estraadille :)
Koirakoulussa on opittu kävelemään vierellä ja pysymään paikallaan, viime kerta sujui erinomaisen hienosti ja tämä mamma oli itkeä ylpeydestä, sen verran liikuttunut olin meidän touhutipasta, kun malttoi pysyä paikallaan kymmenen koiran ympäröimänä :)

Kevään tuoksut iskee pihalla vastaan. Pihalla otaiskiin tuntitolkulla putkeen, mieluiten kuitenkin nuuskimalla mettäitä, ei niinkään rivakkaasti kävelemällä. Mihkäs sitä kiire on kävelemään kun kaikenmaailman uudet tuoksut valtaa pikku-jätkän sieraimet :)
Samalla pitää myös kerätä kaikki arvokas, kuten kivet ja kävyt suuhun ja kuljettaa ne mieluiten olohuoneen matolle saakka. Väinöä vaan vähän ottaa päähän, kun kaikki viedään suusta.

Vatsa on kunnossa ja on alettu syömään ihan normaalisti taas. Pelkkä kalkkuna-riisi dieetti on (toivottavasti) nyt historiaa. Yrjölänpuuro maistuu tuoreena jätkälle sekä raejuusto on myös suurta herkkua. Luitahan Väinö järsii koko ajan, niin kauan ne oli pois, että työ on nyt valtava kun pitää kaikki haalia koko ajan viereen, ei voi kovin kauas jättää jos joku varastaa...

Vapaanakin ollaan oltu mökillä, eipä poika mihinkään lähtenyt kun koirafrendi oli vieressä. Milu-rouvan kanssa sitä onkin turvallista peuhata metsässä, kun Milu ei karkuun lähde. Välillä Väinöä vähän jännitti metsä ja piti tulla mamman jalkoihin haukkumaan. Uimassakin pulahti jäiden keskellä, lähinnä vahingossa.

Helmi-neiti kertoi että pihalle on tullut iso aitaus. Voi Helmi kun sulla on ihanan iso piha. Meidän rivarinpätkälle ilmestyy myös aita ihan lähiaikoina. Omassa pihassa Väinö ei nimittäin pysy, vaan siitä on juostava mahdollisimman pias ja mahdollisimman kauas...parempi vaan rakentaa se aita, ennenku häviää koko jätkä.

p.s. Joko Helmi on oppinut tulemaan raput alas? Minä poika se tulin rappusia mökillä alas tuon tuosta ja hypin terassiltakin alas, mutta nuo kotirappuset...voi kamala kuinka ne on pelottavat. ainakin jos iskä ja äiti on vieressä. En silloin edes herkkupaloilla suostu alas, sen verran jännittää että oikein huutaa ja täristä tarvii. Puolesta välistä vielä onnistun tulemaan, mutta ihan ylhäältä, EI IKINÄ. liian jyrkkää minun hermoille.
Sentää sohvalle minä hypin ja alaskin, silloin kun jotain erittäin mielenkiintoista on tarjolla.

Sellainen uusi uutinen meillä on, että Väinölle odotetaan Viljo-veikkaa syntyväksi toukokuun lopulla. Tai eihän se mikään veikka ole, vaan oikeasti siskon poika :) pääsee Väinö sitten näyttämään Enon taidot viimeistä piirua myöten.
Uroita siis odotellessa Sallille syntyväksi :)

Mukavaa kevättä kaikille :)

Mukavaa kevättä kaikille :) Helmi-siskolle terveiset, sekä Mette-mammalle.