maanantai 18. tammikuuta 2010

Väinömäistä elämää.

Onkin vierähtänyt aikaa, kun on viimeksi tänne kirjoitellut.

Väinölle kuuluu hyvää, vaikka vatsavaivoja vähän on ollut.
Muutama päivä sitten Väinön pyllystä vedettiin kymmeniä senttejä narua. Ja taas lääkäriin, tosin ei tarvinnut mennä hoitohuoneeseen asti, koska epäilivät kaiken tulleen pois. Nyt sitten onkin tarkkailtu kaikki ulosteläjät, mutta kaikki kunnossa.
Huh heijaa.

Väinö on tavannut ulkona muita koiria. Ja hyvin tuo poika käyttäytyy niiden kanssa. On innoissaan ja onnellinen päästessään omiensa joukkoon.
Kavereita onkin jo iso määrä, kaikennäköistä rotua. Mutta vielä yhtään mäyräkoiraa ei olla tavattu.
Paras kaveri on Milu, n.4-vuotias narttu koira. Väinö ja Milu oli parhaat kaverit samantien. Milu pesi Väinön ja Väinö makasi selällään lattialla onnellisena pusujen keskellä. Tosin leikki otti niin koville nuorella herralla, että kesken kaiken nukahti. Oli ne vaan mahtava pariskunta:)Ainoa mikä Väinöä ketutti oli, kun Milu otti Väinön jättimakkara lelun, kun ei tuo poika uskaltanut sitä poiskaan rouvalta hakea.

Täällä eletään villiä elämää. Väinö on oppinut tulemaan rappuset ylös asti. Makuuhuoneemme lattialla on nyt Väinönkin peti. Tosin alaspäin tuo ei uskalla tulla, joten huutelee sitten rappusten yläpäästä, kun pitää hakea pois.
Väinö rakastaa saunomista, tosin lauteiden alla, mutta välillä haluaa pienelle penkille vähän ylemmäs. On se vaan kiva kölliä lämpimässä. Tulee omistajaansa tässäkin asiassa:)
Tänään Väinö oppi hyppäämään sohvalle. Tais vähän säikähtää, kun unohti mitä sohvalta tuli hakemaan:)
Metsäretkiä Väinö on isän kanssa tehnyt jo monta kertaa, on se niin ihanaa, kun kovat pakkaset ei enää lyö heti naamalle kun avaa oven. Kukas sitä silloin ulos tahtois, ei Väinö ainakaan.
Kova vauhtia siellä metsässä mennäänkin, hyvä että jalka ehtii maata koskea:)

Ensi kesän reissujakin ollaan jo vähän suuniteltu. Väinö on kuiskutellut meidän korvaa, että haluaa ehdottomasti ylöjärvelle moikkaamaan kaikkia niitä ihania kavereita, jotka asustaa siellä lapsuudenkodissa. Ja ehkä sieltä voitais suunistaa tuonne saarijärvelle katsomaan mistä kahvilasta tuo Helmi-sisko oikein puhuu ja millainen se sohva on, jonka se on saanut ihan omaksi sieltä kahvilasta:)

Mutta Väinö lähettää Helmi-siskolle, Mette-äidille ja kaikille muillekin paljon terveisiä talvisesta Heinolasta.

P.s: Nuo mun omistajat toi jonku tosi tyhmän maton tänne sisälle, jonka mä halusin heti pois, välittömästi. No en keksinyt sitten muuta keinoa, kuin tehdä siihen matolle kunnon kakat ja pissat, useammin kuin kerran. Joten pääsin sitten taas matoista eroon:)

torstai 7. tammikuuta 2010

Ekat rokotukset saatu.

Tänään olikin Väinön rokotusten anto.
Mentiin lääkäriin 20 min etuajassa, jotta Väinö ehtii tottua paikkaan ennen tutkimusta ja rokotusta. Pyh ja pah, eikö tämä omistaja vieläkään muka ymmärrä että tuolla koiralla on sisua ja rohkeutta enemmän, kuin monessa.
Ovista päästiin sisään, niin alkoi kova huuto "Väinö haluaa, tonne, tänne, tuonne ja sinne". Sitä laulua kestikin koko 20 minuuttia. Muutama kissa säikähti ja niiden omistajatkin katsoi hieman kieroon.
Väinö halus kovasti, ihmisrakas kun on, pussata ja halata jokaista vastaantulijaa ja menijää. Ikävä kyllä, monet ei jäänyt pientä poikaa rapsuttelemaan ja siitäkös se meteli nousi. Voi mahdoton mikä sydäntä särkevä huuto kun ei huomata!! Onneks kaks mukavaa hoitaja-naista kävi Väinö silittelemässä tuon tuosta. Eivät raaskineet ohi kävellä. Väinö putsas molempien naamat, ja kyllä oli naiset myytyä tavaraa pienelle pojalle. Tai ei sanota pienelle pojalle, kyllä hoitajakin naurahti kun vaaka näytti huimat 6,1 kiloa. Ei oo Väinö mikään vähä jätkä enää. Painoa ja kokoa löytyy ku suuremmastakin koirasta.

No klo 10 päästiin sinne lääkärille, jonka perään Väinö olikin jo useasti itkenyt vastaanoton aulassa. Vihdoin! ja äkkiä varpaisiin, "huomaa minut nyt vihdoin". Huomasi kyllä, totesi Väinön heti pirteäksi ja rohkeaksi pojaksi. Piikkiä ei Väinö edes huomannut, koska mukava täti antoi samalla herkkuja. Pöydällä ei kamalan kivaa ollut, mutta silmä, korvat, sydän, tassut ja hampaat saatiin tarkastettua, vaikka välillä kovaelkeisesti pistikin vastaan. Se nyt vaan on niin, että mamma niihin saa parhaiten toistaiseksi koskea. Ja tietty isi myös.

Saatiin korvapunkki lääkekin niskaan, kaiken varalta, kun tuo korvatulehdus oli pienenä ja edelleen kirputtaa kovasti korviaan.

Lääkärin jälkeen Väinö ei taas yhtään malttanut odottaa, kova meno alko heti kun pöydältä pääsi. Paikallaan juoksi liukkaalla lattialla 5 minuuttia hihnan perääs. Kätevä tapa pitää poika kunnossa. tarpeeks liukas lattia ja hihnaan kiinni, niin eteenpäin ei pääse vaikka juoksee niin vimmatusti. Sit kun tämän taisi itsekin huomata päätyi lääkärin jalkoihin maate. Se lääkäri onki ihan best tyyppi nyt Väinön silmissä. Anto herkkuaki mielinmäärin ja ei edes kieltänyt kun puri!! :)

Lähtiessä aulassa tavattiin toinen koira, 3kuinen pentu, pystykorvineen. Väinö oli niin innosta soikeena, kovasti rynnimässä kaverin luokse laulaen kovaa ja korkealta ja pieni häntä vispas maata niin että töinä kuulu. Mutta Väinö meni tekemään jo valmiiksi pelokkaalle itseään huomattavasti isommalle pennulle väärän vedon, leikkisä haukahdus. Silloin lähti pentu karkuun. Voi Väinöä, ei päässyt leikkimään. Olihan siellä pienessä aulassa tämän jälkeen menoa. Väinö joutu koppaan, ei voinut muuta. Kaikki katto vähän kieroon. tuskin ajattelivat koon puolesta ikäsekseen. Enkä korjannut asiaa sitä kailottelemalla.

Loppupäivän Väinö nukkui, nukkui ja nukkui. Läheisyydenkipeä halinalle oli koko päivän. Oli se rankka reissu, ja kolmen viikon päästä sama juttu uusiks.

Väinö on terve poika täydessä sielun ja ruumiin voimissaan:)

perjantai 1. tammikuuta 2010

Väinö 12-viikkoisena.

Uusi vuosi ja uudet kujeet ja kepposet.


Nyt on uusivuosi juhlittu ja rakettien paukutukset kuunneltu. Vietettiin ilta mummon kanssa mummolassa.
Väinö oli todella urhea koko uudenvuoden. Klo 18, pamahti ensimmäinen raketti ja
Väinö hyppi kiireen vilkkaa äitin helmoihin ja syliin.
Hetki katsottiin yhdessä ikkunasta ja heti oli Väinö, kuin olis aina ammuttu raketteja.
Kömpi mummolan ihanalle viltille nukkumaan ja oli kuin ei mitään kuulisi.
Koko ilta meni leikkiessä ja ihmetellessä.
Mummon kanssa Väinö päätti ottaa valtapeliä, mutta hävis. Tyhmä mummo, piti kovaa jöötä ja ei Väinö enää mennyt kokeilemaan varpaiden pureskelua.
Onhan se mummoa kunnioitettava.
Enoa nähtiin vaan vilaukselta ja Väinö kovasti olis halunnut enon mukaan ulos.
Ei menty. Tyhmä äiti kun ei päästänyt poikaa raketti-paukkeeseen.
Eno kun on niin ihana, sillä riittää virtaa leikkiä vaikka kymmenen tuntia.

klo 00.00 se sitten alkoi. Kamalaa, monta rakettia samaan aikaan, kamala meteli.
Taas syliin ja äkkiä. Pienen pojan ymmärrys ei ihan riittänyt, että vuosi vaihtui.
Tämäkin pieni hätä-ilmiö meni minuuteissa ohi ja taas oli Väinö normaali itsensä.

Vuoden vaihtumisen jälkeen Väinö kävi pelastamassa enon pehmolelukoiran pimeäastä makuuhuoneesta. Kovan vaanimisen jälkeen (ja siinä välissä monet kerrat peloissaan kun oli mamman jalkoihin juossut turvaan) rohkaistui Väinö ja haki koira-lelun kiireen vilkkaa huoneesta mamman jalkoihin.
Niin paljon kuin se makkariin meno jännitti niin hieno suoritus. Kunniamerkki ja makupala. Nam.
Ei meille ihmisille selvinnyt mikä niin makuuhuoneessa pelotti. Väinö nimittäin vaani vielä lelun haettuaan makkaria aika kauan. Mikä lie, ehkä se oli se värikäs viltti sängyn päällä:) Koiran aivoituksia kun ei aina tiedä.

Matolääkkeet menee alas hienosti, Väinö kerjää niitä aina lisää. Kovin innolla pureskelee ja käy istumaan sen jälkeen eteen, että joko sitä saa lisää?? :)
Pöljä kun on, ei taida ymmärtää, ettei kyseessä ole herkku.
Viikon päästä mennään lääkäriin hakemaan rokotusta. Iiik. Mitähän se lääkäri sanoo meidän reilu 5-kilon kokoisesta pojasta. Mummo kehui, ettei Väinö ole lihava, on vaan roteva ja iso poika muuten. Samaa mieltä ollaan mekin, Väinö on vaan iso poika.Ruoka ei ole maistunut juurikaan matolääkkeitten annon jälkeen, mahtaako olla maha kipeä ja missä piilee vika, kun ei ruokakuppi tyhjene vaikka mitä tarjotaan. Tosin tää voi olla tätä Väinön paastoa taas, ettei vaan huvita syödä, mutta kun ruoka alkaa maistumaan niin sitten sitä syödäänkin niin paljon että napa tärisee.

Kamalia asioita on Väinölle tässä tapahtunut. Ensimmäinen shampoo pesu, hampaiden harjaus(tahna on tosi hyvää, maistuu kanalle ja Väinö rakastaa sitä. Sekä toppatakki jossa on monta nappia jotka täytyy laittaa kiinni ennenku pääsee pihalle. Hirveetä odottamista,kun ei malttamaton jaksaisi odotella.

Kovat on jälleen pakkaset ja tätä myöten ulkona ollaan taas vähemmän aikaa.
Tossut on, mutta kun ne jalkaan saadaan Väinö tykkää repiä ne heti pois.

Tässä muutamia uusia kujeita joita Väinö on keksinyt.

*olohuoneen lattialampun(korkean) saa hienosti liikkeelle johdosta vetämällä. Tulee perässä melkeen omalle kopalle saakka.
*tuo lelun luokse kun sen heittää huoneen toiseen päähän.
* kiipeää jo viidennelle rappuselle ja tulee sieltä itse alas
* istuu ulkona maahan ja ei suostu liikkumaan, jos ei huvita itse kävellä.
ja
* saa kenkäkaapin oven itse auki ( pian varmasti lähdetään ostamaan uusia kenkiä).
* antaa välillä istuessaan myös tassun, kun kyseessä on namipalan saanti:)

Paljon siis opitaan uusia juttuja viikon sisässä täällä.
Kyllä Väinö on sitten fiksu ja iso poika.

Lukijat

3 kk 3 vko.

3 kk 3 vko.

Sitä on taas käyty varkaissa :D

Minä poikapa kuoooorsaan.

Minä poikapa kuoooorsaan.
sunnuntai- pyhitetty lepopäivä myös Väinöllä

Pöydällä varkaissa.

Suukkoja suukkoja

Rokotusten jälkeen väsynyt poikanen

Lumiukko:)

jaahas ;)

Näin hienosti minä istun, kun pyydetään.

Ekaa kertaa tädin sylissä jouluna:)

Väsynyt poikanen.

Väsynyt poikanen.
Niin paljon väsytti, että toinen jalka unohtui pedin ulkopuolelle.

Väinön uudet vaatteet:)

Väinön uudet vaatteet:)
Pinkki on kuulema muotiakin pojilla.

Aina jaksa itse kävellä pihalta sisään...

Illalla äitin vieressä sohvalla on niin kiva köllöttää, ja mieluiten vielä selällään:)

Sohvalla syömässä kermaviiliä lusikasta äitin tarjoamana:)

Sohvalla syömässä kermaviiliä lusikasta äitin tarjoamana:)

Minä tahdon sohvalle, nyt just ja heti!!! Noooostakaaaa!!!

Väinö enon kanssa mummon synttäreillä

Uusi putkilo ja uusi lelu, JEEEE huutaa Väinö

Nukahti kesken leikin lelukopan ja pedin väliin.

Tuulispäänä :)

Väinö isin sylissä ekana koti-iltana

Väinö 9-viikkoisena

Pinkki possu on pop

Pinkki possu on pop

Nukkumatti, nukkumatti lasten illoin kulkee heittää uni hiekkaa...

Nukkumatti, nukkumatti lasten illoin kulkee heittää uni hiekkaa...
Väinö unisena pyyhkeiden sisällä.