Nyt on uusivuosi juhlittu ja rakettien paukutukset kuunneltu. Vietettiin ilta mummon kanssa mummolassa.
Väinö oli todella urhea koko uudenvuoden. Klo 18, pamahti ensimmäinen raketti ja
Väinö hyppi kiireen vilkkaa äitin helmoihin ja syliin.
Hetki katsottiin yhdessä ikkunasta ja heti oli Väinö, kuin olis aina ammuttu raketteja.
Kömpi mummolan ihanalle viltille nukkumaan ja oli kuin ei mitään kuulisi.
Koko ilta meni leikkiessä ja ihmetellessä.
Mummon kanssa Väinö päätti ottaa valtapeliä, mutta hävis. Tyhmä mummo, piti kovaa jöötä ja ei Väinö enää mennyt kokeilemaan varpaiden pureskelua.
Onhan se mummoa kunnioitettava.
Enoa nähtiin vaan vilaukselta ja Väinö kovasti olis halunnut enon mukaan ulos.
Ei menty. Tyhmä äiti kun ei päästänyt poikaa raketti-paukkeeseen.
Eno kun on niin ihana, sillä riittää virtaa leikkiä vaikka kymmenen tuntia.
klo 00.00 se sitten alkoi. Kamalaa, monta rakettia samaan aikaan, kamala meteli.
Taas syliin ja äkkiä. Pienen pojan ymmärrys ei ihan riittänyt, että vuosi vaihtui.
Tämäkin pieni hätä-ilmiö meni minuuteissa ohi ja taas oli Väinö normaali itsensä.
Vuoden vaihtumisen jälkeen Väinö kävi pelastamassa enon pehmolelukoiran pimeäastä makuuhuoneesta. Kovan vaanimisen jälkeen (ja siinä välissä monet kerrat peloissaan kun oli mamman jalkoihin juossut turvaan) rohkaistui Väinö ja haki koira-lelun kiireen vilkkaa huoneesta mamman jalkoihin.
Niin paljon kuin se makkariin meno jännitti niin hieno suoritus. Kunniamerkki ja makupala. Nam.
Ei meille ihmisille selvinnyt mikä niin makuuhuoneessa pelotti. Väinö nimittäin vaani vielä lelun haettuaan makkaria aika kauan. Mikä lie, ehkä se oli se värikäs viltti sängyn päällä:) Koiran aivoituksia kun ei aina tiedä.
Matolääkkeet menee alas hienosti, Väinö kerjää niitä aina lisää. Kovin innolla pureskelee ja käy istumaan sen jälkeen eteen, että joko sitä saa lisää?? :)
Pöljä kun on, ei taida ymmärtää, ettei kyseessä ole herkku.
Viikon päästä mennään lääkäriin hakemaan rokotusta. Iiik. Mitähän se lääkäri sanoo meidän reilu 5-kilon kokoisesta pojasta. Mummo kehui, ettei Väinö ole lihava, on vaan roteva ja iso poika muuten. Samaa mieltä ollaan mekin, Väinö on vaan iso poika.Ruoka ei ole maistunut juurikaan matolääkkeitten annon jälkeen, mahtaako olla maha kipeä ja missä piilee vika, kun ei ruokakuppi tyhjene vaikka mitä tarjotaan. Tosin tää voi olla tätä Väinön paastoa taas, ettei vaan huvita syödä, mutta kun ruoka alkaa maistumaan niin sitten sitä syödäänkin niin paljon että napa tärisee.
Kamalia asioita on Väinölle tässä tapahtunut. Ensimmäinen shampoo pesu, hampaiden harjaus(tahna on tosi hyvää, maistuu kanalle ja Väinö rakastaa sitä. Sekä toppatakki jossa on monta nappia jotka täytyy laittaa kiinni ennenku pääsee pihalle. Hirveetä odottamista,kun ei malttamaton jaksaisi odotella.
Kovat on jälleen pakkaset ja tätä myöten ulkona ollaan taas vähemmän aikaa.
Tossut on, mutta kun ne jalkaan saadaan Väinö tykkää repiä ne heti pois.
Tässä muutamia uusia kujeita joita Väinö on keksinyt.
*olohuoneen lattialampun(korkean) saa hienosti liikkeelle johdosta vetämällä. Tulee perässä melkeen omalle kopalle saakka.
*tuo lelun luokse kun sen heittää huoneen toiseen päähän.
* kiipeää jo viidennelle rappuselle ja tulee sieltä itse alas
* istuu ulkona maahan ja ei suostu liikkumaan, jos ei huvita itse kävellä.
ja
* saa kenkäkaapin oven itse auki ( pian varmasti lähdetään ostamaan uusia kenkiä).
* antaa välillä istuessaan myös tassun, kun kyseessä on namipalan saanti:)
Paljon siis opitaan uusia juttuja viikon sisässä täällä.
Kyllä Väinö on sitten fiksu ja iso poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti