Koko Väinön joulu alkoi siitä, kun aattoa edeltävänä päivänä paistettiin kinkku. Siinä oppii pienikin koira kerjäämisen kaikki taitolajit:) Väinölle teki tiukkaa ymmärtää,ettei kinkku olekaan hänelle. Pienet maistiaiset kuitenkin otettiin ja kovalla haukkumisella ja pyörimisellä Väinö kertoi maun olevan todella kohdillaan.
Oikein koiran rääkkäystä tällainen kinkun paisto =)
Aaattona sitten startattiin autolla 30 km matka mummolaan. Tällä kertaa ei Väinö jaksanut itkeä, kuin alkumatkan.
Siellä sitä porukkaa olikin. Oli kaks vaikka minkä näköistä sukkaa ja sormea tarjolla.
Täti näki Väinön eka kertaa, ja se olikin riemukas tapahtuma niin tädille kuin Väinöllekin. Väinö sai paketteja ja kaksi tosi isoa luutakin. Oli pienellä miehellä pää sekaisin kaikista lahjoista, joita eteen annettiin.
Nuuskia piti kovasti koko torppa läpi, vanhan talon ihanat tuoksut sekä keittiössä paistuvat jouluruuat. NAM.
Jossain vaiheessa alkoi Väinöä vähän hermostuttaa kaikki väki ja tuoksut niin lähdettiin kammariin nukkumaan. Siellä Väinö vetikin unta monta tuntia. Heräskin vasta kun Minä ja Jussi lähdettiin ja Väinö jäi yöksi hoitoon mummolaan.
Yö-kyläily oli mennyt hyvin, nukkuessa enon vaatekassin sisällä. Joulupäivä aamuna Väinö olikin nostanut remakan pystyyn ja päättänyt aloittaa kapinan villaneuleen päällelaitossa. Siinä sitten tuli purtua ja maistettua mummon ja tädin ja enon käsiä, varpaita...
Pienen koiran kun täytyy saada maistaa kaikkea, mieluiten useampaan kertaan vielä.
Ja varsinkin jos kyseessä on ulos lähtöä hidastuttava villaneule, niin johan siinä hermo menee kenellä vaan :)
Kun menin Väinön joulupäivä aamuna hakemaan kotiin, Väinö oli reporanka väsynyt vauva.
Kotona söi ja nukkui ja käveli perässä, kai se pelkäsi että taas me lähdetään.
Eipä olla aikoihin Väinön kanssa niin somasti vietetty aikaa sohvalla, kuin joulupäivänä.
Käytiin ulkoilemassakin muutaman kerran kovassa pakkasessa, jossa Väinö ei meinannut viihtyä.
Tapanin päiväkin vietettiin sohvalla rentoutuen ja ulkona käyden.
Väinö teki ihka ensimmäiset kakatkin ulos ja kovasti tätä hurrattiin ja Väinö piti suurilla elkeillään huolen siitä, että kakka muistetaan pyyhkiä ulkoa samalla lailla kuin sisältäkin. Onhan se ihan kamalaa jos kikkareet jää vahingossa maahan tai lattialle.
Tässä kuluneen viikon aikana on sisälle pissiminen vähentynyt huomattavasti.
Väinö jopa hieman osaa vihkua ulos ja tekee pissin reippaasti ulos päästyään.
Tässä ihan vahingossa opitaan pikkuhiljaa sisäsiistiksi:)
On se Väinö vaan niin fiksu koira.
Pureminen on vähentynyt ja sormet ja varpaat maistuukin lähes tulkoon vain silloin, kun energia-spurtti on korkeimmillaan. Tästä usein selvitään lelua tarjoamalla.
Väinö on iso poika, päivä ennen joulua poika painoi 5-kiloa, tasan.
Mamma tässä harmittelee, kuinka kovaa vauhtia Väinö kasvaa. Ja haikeana muistelee kun ekan kerran piti poikaa sylissä ja painoakin oli vain 1,5 kiloa.
Niin se aika menee nopeaa vauhtia eteenpäin.
Väinö voi hyvin ja joka päivä opitaan kaikkea uutta.
Kuten tänäänkin koiransuklaan avulla opeteltiin lelun hakemista luokse.
Toisinaan Väinö juoksi lelu suussa ohi, mutta makupalan kävi kuitenkin matkalla nappaamassa:)
Mukavaa uudenvuoden odotusta kaikille.
Myöhemmin lisätään kuvia joulusta:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti