Voihan Väinö.

Tänään onkin ollut aikmoinen päivä.
Sydänsyrjällään äiti ja isä ollut, kun ei Väinö suostunut syömään,
ei houkuttelemalla eikä lepertelemällä.
Ruuassa oli se paha jauhe, kalkki ja vitamiinit. Väinö päätti tänään ekan kerran
olla koskematta koko ruokaan "nuuhkaisu ja kuppi eteenpäin, EN SYÖ" Kaiken maailman kakkaa ne mulle eteen laittaakin" mulkoilu käynnissä.

Ulkona käynnistä ei meinannut tulla mitään, muutaman minuutin pyörähdyksiä.
Väinö oppi tänään istumaan etutassujen varassam takatassut kun oli niin jäässä, ettei niillä voinut seisoa. Äkkiä pentu syliin ja sisään viltin luokse lämmittelemään:)

Illalla kun tulin kotiin, Väinö käveli kuin kipeä poloinen ovelle vastaan ja lysähti jalkoihini. Ei puhettakaan Väinön normaalista jälleennäkemisen riemusta, kun hypitään vasten ja kiivetään syliin(vaikka väkisin) ennen ku on edes kengät pois jalasta. Onhan se moikattava heti.
Tänään sain itse nostaa Väinön syliin ja vain yhden pusun sain.
Rekisteröin heti, että nyt ei ole Väinö oma itsensä, ei näykkimistä ei kovaa pusuttelua eikä juttelua, kun on jo niin ollut ikävä.Pedille laskiessa Väinö jäi laskemaani asentoon. kannoin pedin viereen vettä, ei kelvannut, ruokaa ei kelvannut, luun-ei kelvannut. Pienet masentuneen näköiset silmät vaan seuraili touhujani.

Laitoin hädissäni jo Margareetallekin viestiä, että mitä ihmettä ja eläinlääkäriin olin jo soittamassa. Tässä vaiheessa päätin kokeilla vikaa oljenkortta ja tarrautua Väinö lemppari ruokaan (eläinkaupasta ostettua purkkiruokaa. Kannoin Väinön keittiöön ja NAMIIIII!!! Poika hotki niin että sai hikanki kesken ruuan.
Huh, ja huokaus. Väinö on siis kunnossa, täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Virtapiikki iski ruuan jälkeen ja sataa ja tuhatta pitkin taloa, varpaita piti taas maistella kovasti ja jokainen lelu piti rökittää ja kiikuttaa äitin luokse "leikitään nyt ja kovasti" katseen kera.

Tänään siis Väinö teki selväksi että jos ei ruoka ole hänestä hyvää hän ei syö.
On vaikka mielummin nälissään. Ja se on se kalkki, niin se Margareettakin sanoi, ettei koirat siitä tykkää.
Kyllä se Väinö on kapinallinen :)
Haju-aisti sillä ainakin on tallella, vaikka korvien olemassaolosta en ole läheskään niin varma;)

Meidän kapinallinen jäi varsin leikkisänä kotiin, kun lähdin yö-vuoroon.
Saa nähdä mitä se on saanut aikaiseksi kun Jussi menee töistä kotiin.

Ja kuten aina, se on sydäntä särkevää lähteä kotoa, kun pieni rakkautemme jää oven taakse itkemään.. Se raastaa ja syvältä, ja joka ikinen kerta tekis mieli kääntyä siitä ovesta takaisin.