Ensitapaamisemme

6.11.2009 koitti vihdoin se päivä, kun päästiin katsomaan omaa muruamme.
Kovasti siinä jännitti, kuinka me se omamme sieltä kolmen seasta pystytään valitsemaan.
Päätettiin, joka ekana tulee luokse on meidän.
Kun mentiin kenneliin sisään vastassa oli Mette ja muutama muu koira,
voihan mahdoton mikä tervetuliais paraati saatikaan, oli torvet ja kaikki,
siitä isommat herra ja rouva mäyräkoirat pitivät huolen.
Moikattiin ja silitettiin ja tutustuttiin ja moikattiin Margareettakin, joka otti meidät iloisena vastaan.

Mentiin eteisestä pidemmällä...
Ja olohuoneessa!!! Voi mahdoton!!! Kolme pientä makkaran näköistä otusta pentuaitauksessa. Jokaikinen niin suloisena.
Istuttiin maahan, ja sen kun istumaan päästiin pieni pullea, muita suurempi poika tuli aitauksesta ja meni suoraan Jussin luokse, sormi suuhun ja nam.

Hetken emmittiin vielä onko se tämä vai onko se tuo. Ja oltiin vielä päätetty ottaa tumma poika, johon Margareetta tullessamme tokaisikin: kukas näistä nyt on se tumma poika, eikä niissä ollut juuri mitään eroa. Paitsi yksi kooltaan muita huomattavasti suurempi=)

Ja tämä pullea poika tuli syliini, lipaisi leuasta, haukahti.
Ja niin se päätettiin:
Tässä on, Väinö.
Meidän oma suloinen karvakasamme.

Siinä suukoteltiin ja halittiin ja maisteltiin sormea ja välillä nukuttiin.

Tuli kotiin lähdön aika, ja olihan haikeaa jättää Väinö vielä kolmeksi viikoksi.
Mutta me ajatteltiin kolmen viikon menevän pian, ei mennyt.

Margareetta onneksi laittoi kuvia ja viestejä usein Väinön kuulumisista.

:)