Ekat rokotukset saatu.

Tänään olikin Väinön rokotusten anto.
Mentiin lääkäriin 20 min etuajassa, jotta Väinö ehtii tottua paikkaan ennen tutkimusta ja rokotusta. Pyh ja pah, eikö tämä omistaja vieläkään muka ymmärrä että tuolla koiralla on sisua ja rohkeutta enemmän, kuin monessa.
Ovista päästiin sisään, niin alkoi kova huuto "Väinö haluaa, tonne, tänne, tuonne ja sinne". Sitä laulua kestikin koko 20 minuuttia. Muutama kissa säikähti ja niiden omistajatkin katsoi hieman kieroon.
Väinö halus kovasti, ihmisrakas kun on, pussata ja halata jokaista vastaantulijaa ja menijää. Ikävä kyllä, monet ei jäänyt pientä poikaa rapsuttelemaan ja siitäkös se meteli nousi. Voi mahdoton mikä sydäntä särkevä huuto kun ei huomata!! Onneks kaks mukavaa hoitaja-naista kävi Väinö silittelemässä tuon tuosta. Eivät raaskineet ohi kävellä. Väinö putsas molempien naamat, ja kyllä oli naiset myytyä tavaraa pienelle pojalle. Tai ei sanota pienelle pojalle, kyllä hoitajakin naurahti kun vaaka näytti huimat 6,1 kiloa. Ei oo Väinö mikään vähä jätkä enää. Painoa ja kokoa löytyy ku suuremmastakin koirasta.

No klo 10 päästiin sinne lääkärille, jonka perään Väinö olikin jo useasti itkenyt vastaanoton aulassa. Vihdoin! ja äkkiä varpaisiin, "huomaa minut nyt vihdoin". Huomasi kyllä, totesi Väinön heti pirteäksi ja rohkeaksi pojaksi. Piikkiä ei Väinö edes huomannut, koska mukava täti antoi samalla herkkuja. Pöydällä ei kamalan kivaa ollut, mutta silmä, korvat, sydän, tassut ja hampaat saatiin tarkastettua, vaikka välillä kovaelkeisesti pistikin vastaan. Se nyt vaan on niin, että mamma niihin saa parhaiten toistaiseksi koskea. Ja tietty isi myös.

Saatiin korvapunkki lääkekin niskaan, kaiken varalta, kun tuo korvatulehdus oli pienenä ja edelleen kirputtaa kovasti korviaan.

Lääkärin jälkeen Väinö ei taas yhtään malttanut odottaa, kova meno alko heti kun pöydältä pääsi. Paikallaan juoksi liukkaalla lattialla 5 minuuttia hihnan perääs. Kätevä tapa pitää poika kunnossa. tarpeeks liukas lattia ja hihnaan kiinni, niin eteenpäin ei pääse vaikka juoksee niin vimmatusti. Sit kun tämän taisi itsekin huomata päätyi lääkärin jalkoihin maate. Se lääkäri onki ihan best tyyppi nyt Väinön silmissä. Anto herkkuaki mielinmäärin ja ei edes kieltänyt kun puri!! :)

Lähtiessä aulassa tavattiin toinen koira, 3kuinen pentu, pystykorvineen. Väinö oli niin innosta soikeena, kovasti rynnimässä kaverin luokse laulaen kovaa ja korkealta ja pieni häntä vispas maata niin että töinä kuulu. Mutta Väinö meni tekemään jo valmiiksi pelokkaalle itseään huomattavasti isommalle pennulle väärän vedon, leikkisä haukahdus. Silloin lähti pentu karkuun. Voi Väinöä, ei päässyt leikkimään. Olihan siellä pienessä aulassa tämän jälkeen menoa. Väinö joutu koppaan, ei voinut muuta. Kaikki katto vähän kieroon. tuskin ajattelivat koon puolesta ikäsekseen. Enkä korjannut asiaa sitä kailottelemalla.

Loppupäivän Väinö nukkui, nukkui ja nukkui. Läheisyydenkipeä halinalle oli koko päivän. Oli se rankka reissu, ja kolmen viikon päästä sama juttu uusiks.

Väinö on terve poika täydessä sielun ja ruumiin voimissaan:)