Lunta tulvillaan on raikas talvi sää.

Onneks on pakkaset hellittänyt ja Väinö on taas elämänsä vedossa.
Kovilla pakkasilla meinas herra mielummin jäädä sisälle, ei puhettakaan ulos lähdöstä, siihen vaan eteisen matolle maaten takki ja valjaat päällä ja suureleisesti ilmaisi että "minä en nouse". Houkuttele sitten siinä pikku-mäykkyä ulos. Lauhkeemmilla pakkasilla täällä heitetään jo tunnin metsä-retkiä. Väinö on myös oppinut komeasti pyytämään ulos, laulaa kovaa ja korkeelta ja hyppii ovea vasten, pitää huolen että jokainen ihminen pihapiirissäkin kuulee huudon läpi ovien.

Koirakaverien kanssa telmiessähän nuo ulkolenkit menee. Niitä on hirveen monta jo. Muutama vanhempi ei paljon Väinöstä välitä vaan yrittää saada Väinö kimpustaan. Ei haittaa meidän poikaa. Käsittää ilmeisesti tassulla läjäyttämisen jonkinlaiseksi leikiksi. Ne ei myöskään ymmärrä Väinön halua pussata, niin mielellän kuin Väinö vaihtais suukkoja niin nämä ärjyt työntää kauemman. Pihalla ne miehet sanookin Väinöä rohkeaksi "eihän tuo säikähdä mitään". Niin se on kurja ne vanhemmat hauvat, kun eivät tuosta leikistä välitä.Väinö on muuten kuuluisa meidän pihapiirissä, ihmiset huutavat nimellä jo kun vastaan tulevat. Ja siitähän tämä meidän herra-huomionhakuinen tykkää. Väinöllä on pieni pahe tuolla ulkona, haluaa varatsaa jokaisen ihmisen hanskat, kun ryhtyvät silittämään. Muutama kiukkusempi mummo on lakannut silittämästä kokonaan, kävelee vain ohi. "Kauhukakara" ne varmasti sanoo mennessään, eivät välitä yhtään siitä loukatusta mäykystä, kun silitykset loppu liian lyhyeen. Kova itku siitä hyvästä. Ei ne ehkä tajua kuinka vauva Väinö on, tuo koko voi hämätä monia.

Iskän kanssa Väinö tekee niitä retkiä, mamman kanssa se ulkoilu menee lähinnä lahkeessa roikkumiseksi. Nyt onkin meneillään ulkoilu koulutus, että päästään tästä ikävästä tavasta eroon, ja säästyy toppahousutkin ehjänä.

Lunta tuo tuntuu rakastavan edelleen. Tosin tuolla ulkona ei Väinöstä näy kuin häntä, sen verran korkeat on kinokset. Ja välillä pelastetaan kinosten keskeltä, kun ei enää poika pääse eteenpäin. Nyt näillä leudoilla keleillä on tassut täynnä jää ja lumikalikkoja ulkoilun päätteeksi. Ikävä juttu, kun sisälle tullessa ei enää voi vain juosta leikkimään vaan joutuu ensin putsattavaksi.

Väinö valtava kaveri voi mainiosti. Oikein sydäntä viiltää tämä pojan nopea kasvu. Viimeinen punnitus oli jo yli 7kg ja niska-häntä välillekin on kertynyt n.50cm.
Että ei oo Väinö mikään vähä-jätkä.
Lääkärille mennään torstaina hakemaan vikat rokotukset ja saamaan se punkki/matokarkote. Sitten voidaankin jo pikkuhiljaa siirtyä tuonne paremmille vesille, eli koirapuiston vapaaseen maailmaan:)

Väinöllä yhä virtaa riittää. Väinö on oppinut esittämään "leikitsä munkaa" toiveensa tuomalla lelun luokse, eikä pelkästään hyökkäämällä kiinni varpaisiin. No eihän siinä voi sanoa ei, varsinkaan kun Väinö loukkaantuu niin maan verisesti ja huokailee tylsyyttään paljaalla lattialla maaten silmät mulkoillen ja kiiluen. Että niin se vaan saa tahtonsa läpi. Tai jos ei mökötys tehoa, niin osataan me laulaakin. Eilen iskä sano viimeks "milloin tosta Väinöstä on tullut tollanen itkupilli". Mahdoton itku päällä puolet päivästä ja mieti siinä sitten aina mitä hän haluaa. Tosin oman takin tuijotus ja huuto merkitsee tahtoa pihalle. Huuto ja hyppy takapihan ovelle merkitsee pissahätää. Hellan edessä itku ja haukkuminen nälkää. Mihin tahansa tuijotus ja huuto että "VÄINÖ TAHTOO". Ja kun tuollainen 4kk ikäinen mäykky tahtoo kaiken, niin kyllä meillä riittää volyymia talossa:)

Nyt kun Väinön keskittymisen vie nuo miljoonat asiat mitän Väinö tahtoo ja monenmoiset uudet kommerrukset niin on tämä herra täysin unohtanut varpaisiin hyökkimisen. Eipä enää iske hampaiat varpaisiin ja sormiinkaan enää vähemmän. Kaikenkaikkiaan, verrattuna Väinön aikaisempaan puremisvimmaan se on rauhoittunut valtavasti. Vaikkakin nyt nuo hampaat tuntuu pian irtoilevan. Puruvimmaa tämä jätkä nykyään käyttää seiniin. Mistä lie meille ilmestynyt seiniin reikiä ja lommoja? Onko muut huomanneet kodissa käyneen remonttimiehen? Rysän päältä toki on kiinni jääty, mutta enemmänkin se on sitten "katsokaa nyt mitä mä tein, eikö ole hieno" ja päälle hännän heilutus, kuin että yhtään häpeäis tekojaan. Noh, opittavaa on vielä. Mutta ei 4kk iässä tarvi kaikkea osata, eihän Mette-äiti ja Helmi-sisko ja muut tutut?

Sinne Helmi-siskolle ja Mette-äidille terveisiä. Kirjoitellaan lääkäri reissun jälkeen, että mitä se tohtori sanoi. Pitääkö tässä ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, tuota turkkia kun rapsuttaa kamalasti vieläkin.