Terve vaan myrskyn keskeltä.

Ompa taas vierähtänyt aikaa kun tänne viimeksi on kirjoitellut.
Täällä paukkupakkasten keskellä nuuskitaan kovasti metsässä jälkiä, merkkaillaan muiden pissojen päälle ja haistetaan joka ikinen pissa matkan varrelta.
Koira kaverit lisääntyy ja Väinöllä on huomattavissa lievää kunnioitusta vanhempia koiria kohtaan. Ei muuta kuin selälleen ja pesulle :)

Maanantaina lähdetään Mörköperälle moikkaamaan Reettan väkeä. mitähän se Mette-emo tuumaa, onkohan sama vastaanotto kuin Helmillä :)

Väinö on sulautunut meidän sänkyyn, yöt se kuorsaa meidän välissä, jommankumman kainalossa. Aamulla herättää isoilla koko naaman mittaisilla pusuilla ja kunnes naama on litimärkä ja alkaa olee havaittavissa heräämisen liikkeitä kestää puruttelut. Ihana tuo vaan on.

Hampaita lähtee, lähes kaikki etuhampaat on jo vaihdettu, ja uusiakin saatu tilalle.

Onkohan se nyt uhmaikä vai mikä iskenyt, kun niin kovasti yrittää ottaa meistä mittaa. Ei ole yks taikka kaks kertaa päivässä kun tuota villikkoa ojennetaan täällä. Toisinaan menee perille, toisinaan ei sitten niin millään.
Se on tämä perus itsepäinen mäyräkoira-luonne :)
Myös ruokakupin piilostus on alkanut, milloin se löytyy maton alta, milloin perimmäisestä nurkasta, on se vaan veikeän näköinen, kun katselee ympärilleen ettei kukaan vaan näe. Tietenkään kukaan ei huomaa, kun matossa on kova kupru ;)

Mutta terkkuja kaikille. Ja suukkoja Helmi-siskolle. Kerron sitten tarkemmin, kun on käyty Mette-mammaa moikkaamassa :)
Pureeko persuksista vai ei ;)