sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Joulua on juhlittu.


Koko Väinön joulu alkoi siitä, kun aattoa edeltävänä päivänä paistettiin kinkku. Siinä oppii pienikin koira kerjäämisen kaikki taitolajit:) Väinölle teki tiukkaa ymmärtää,ettei kinkku olekaan hänelle. Pienet maistiaiset kuitenkin otettiin ja kovalla haukkumisella ja pyörimisellä Väinö kertoi maun olevan todella kohdillaan.
Oikein koiran rääkkäystä tällainen kinkun paisto =)

Aaattona sitten startattiin autolla 30 km matka mummolaan. Tällä kertaa ei Väinö jaksanut itkeä, kuin alkumatkan.
Siellä sitä porukkaa olikin. Oli kaks vaikka minkä näköistä sukkaa ja sormea tarjolla.
Täti näki Väinön eka kertaa, ja se olikin riemukas tapahtuma niin tädille kuin Väinöllekin. Väinö sai paketteja ja kaksi tosi isoa luutakin. Oli pienellä miehellä pää sekaisin kaikista lahjoista, joita eteen annettiin.
Nuuskia piti kovasti koko torppa läpi, vanhan talon ihanat tuoksut sekä keittiössä paistuvat jouluruuat. NAM.
Jossain vaiheessa alkoi Väinöä vähän hermostuttaa kaikki väki ja tuoksut niin lähdettiin kammariin nukkumaan. Siellä Väinö vetikin unta monta tuntia. Heräskin vasta kun Minä ja Jussi lähdettiin ja Väinö jäi yöksi hoitoon mummolaan.
Yö-kyläily oli mennyt hyvin, nukkuessa enon vaatekassin sisällä. Joulupäivä aamuna Väinö olikin nostanut remakan pystyyn ja päättänyt aloittaa kapinan villaneuleen päällelaitossa. Siinä sitten tuli purtua ja maistettua mummon ja tädin ja enon käsiä, varpaita...
Pienen koiran kun täytyy saada maistaa kaikkea, mieluiten useampaan kertaan vielä.
Ja varsinkin jos kyseessä on ulos lähtöä hidastuttava villaneule, niin johan siinä hermo menee kenellä vaan :)

Kun menin Väinön joulupäivä aamuna hakemaan kotiin, Väinö oli reporanka väsynyt vauva.
Kotona söi ja nukkui ja käveli perässä, kai se pelkäsi että taas me lähdetään.
Eipä olla aikoihin Väinön kanssa niin somasti vietetty aikaa sohvalla, kuin joulupäivänä.
Käytiin ulkoilemassakin muutaman kerran kovassa pakkasessa, jossa Väinö ei meinannut viihtyä.

Tapanin päiväkin vietettiin sohvalla rentoutuen ja ulkona käyden.
Väinö teki ihka ensimmäiset kakatkin ulos ja kovasti tätä hurrattiin ja Väinö piti suurilla elkeillään huolen siitä, että kakka muistetaan pyyhkiä ulkoa samalla lailla kuin sisältäkin. Onhan se ihan kamalaa jos kikkareet jää vahingossa maahan tai lattialle.
Tässä kuluneen viikon aikana on sisälle pissiminen vähentynyt huomattavasti.
Väinö jopa hieman osaa vihkua ulos ja tekee pissin reippaasti ulos päästyään.
Tässä ihan vahingossa opitaan pikkuhiljaa sisäsiistiksi:)
On se Väinö vaan niin fiksu koira.
Pureminen on vähentynyt ja sormet ja varpaat maistuukin lähes tulkoon vain silloin, kun energia-spurtti on korkeimmillaan. Tästä usein selvitään lelua tarjoamalla.

Väinö on iso poika, päivä ennen joulua poika painoi 5-kiloa, tasan.
Mamma tässä harmittelee, kuinka kovaa vauhtia Väinö kasvaa. Ja haikeana muistelee kun ekan kerran piti poikaa sylissä ja painoakin oli vain 1,5 kiloa.
Niin se aika menee nopeaa vauhtia eteenpäin.

Väinö voi hyvin ja joka päivä opitaan kaikkea uutta.
Kuten tänäänkin koiransuklaan avulla opeteltiin lelun hakemista luokse.
Toisinaan Väinö juoksi lelu suussa ohi, mutta makupalan kävi kuitenkin matkalla nappaamassa:)

Mukavaa uudenvuoden odotusta kaikille.
Myöhemmin lisätään kuvia joulusta:)

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua kaikille.



Toivoo: Väinö, Kaisa ja Jussi

perjantai 18. joulukuuta 2009

Uudet töppöset.


Voi sitä riemua ja kauhua, kun mamma toi kotiin töppöset, koiran kengät, kamalat, ihan hirveät ja Väinöllä heti topakka ilme kasvoilla "noita et muuten mun jalkaan laita" , yritys hyvä kymmenen. Väinö juoksi ympäri taloa töppönen suussa into piukeena ja keräsi vielä matkalta suuhunsa mamman pudonneen sormikkaankin. Kovalla kiireellä omaan petiin piilottamaan saalis. Mahtava saalis onkin. ja huvittava näky kun pienellä koiralla on kaks tavaraa samaa aikaan suussa:)

Kyllä oli naurussa pitelemistä. Tää veitikka saa kyllä naurun huulille useasti päivässä omilla tempauksillaan:)

Töppönen saatiin sentään ehjänä takaisin, ja niin, kuin ne eläinkaupassa väitti ihan varmasti mahtuvan tuon kokoiset töpikkeet 10-viikkoiselle mäykylle, niin jaahas. Eipä mahdu. Lähdetään vaihtamaan uudet tilalle:)

Ulos päästiin tänään, kun pakkanenkin oli laskenut. Huppari päälle ja menoks, kivaa oli. Naapurin setää moikattiin iloisesti ja tienvierus penkat nuuskutettiin läpi todella huolella.

Maanantaina Väinölle tulee kaveri omaan pihaan leikkimään. Se onkin Väinön ensimmäinen virallinen koiran kohtaaminen, sitten sen, kun synnyinpesästään lähti.
Mahtaa se olla hauska tapahtuma, sillä vieläkin Väinö toisinaan käy itkeskelemässä peilin edessä omaa kuvaansa. Kun ei siellä vieläkään ole kaveria.

Joulua täällä odotellaan ja Väinön hajuaisti hoksasi paketissa olevan possunkorvan.
Kovalla vinkumisella, ja juuri opitulla istu ja katso silmiin taktiikalla tämä veijari veti tahtonsa läpi ja sai maukkaan korvan ihan itselleen.
Ja se sitten syötiinkin kerralla, hotkien, muruakaan jättämättä.
Loppu iltaan ei Väinö sitten mitään syönytkään, taisi vatsa sen verran täyttyä.

Huomena Väinö lähtee mummolle yö-kylään.
Enoa siellä jo kovasti jännittää Väinön hoitaminen.
Siellä onkin sitten vaikka ja mitä uutta ja maukasta maisteltavaa.

torstai 17. joulukuuta 2009

Täyden kympin jätkä.


Tänään se on sitten Väinö täyden kympin jätkä:)
Tämän kunniaksi syötiin maksalaatikkoa ja on syöty possun kärsäkin:)
Kyllä nyt kelpaa.

Onnea siis parfyymipennuille, jotka täytti tänään 10-viikkoa:)

Hyvä parfyymit, hyvä me:)

Toivoo Väinö antaen jokaiselle lipaisun poskelle:)

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Opin ahjoa.


Tänään Väinö oppi istumaan pyynnöstä, kun opeteltiin tätä uutta
vallan hauskaa leikkiä oltermannijuustolla, Väinön herkkua.
Tosi nopeasti Väinö hoksas mistä on kyse, ja voi että on mamma täällä ylpeä:)

Kovat pakkaset jatkuu eikä ulos olla menty tänään ollenkaan.
Huomena käydään ostamassa töppöset ja kunnon talvihaalari, että tarkenee:)

Touhukas poika, joka päivä opitaan uutta.

Lattioita pestiin Väinön kanssa tänään, Väinö ei vaan oikein hoksannut
ettei sen luutun päällä istumalla luuttu liiku mihinkää, voi sitä koiran riemua
kun lattioita pestään.
Ja pissapapereiden pois kerääminen on vallan hauskaa, niitä on niiiiin kiva repiä
ja kannella ympäriinsä niin että pissa roiskuu.
Mutta eihän Väinö sitä ymmärrä, että se niillä sotkee, sen paperithan ne on,
kun itse niille pissiikin:)

Väinö lähettää talviset, jouluiset tervehdykset kaikille.
Jospa se pukki jotain Väinöllekin toisi:)

tiistai 15. joulukuuta 2009

Voihan Väinö.


Tänään onkin ollut aikmoinen päivä.
Sydänsyrjällään äiti ja isä ollut, kun ei Väinö suostunut syömään,
ei houkuttelemalla eikä lepertelemällä.
Ruuassa oli se paha jauhe, kalkki ja vitamiinit. Väinö päätti tänään ekan kerran
olla koskematta koko ruokaan "nuuhkaisu ja kuppi eteenpäin, EN SYÖ" Kaiken maailman kakkaa ne mulle eteen laittaakin" mulkoilu käynnissä.

Ulkona käynnistä ei meinannut tulla mitään, muutaman minuutin pyörähdyksiä.
Väinö oppi tänään istumaan etutassujen varassam takatassut kun oli niin jäässä, ettei niillä voinut seisoa. Äkkiä pentu syliin ja sisään viltin luokse lämmittelemään:)

Illalla kun tulin kotiin, Väinö käveli kuin kipeä poloinen ovelle vastaan ja lysähti jalkoihini. Ei puhettakaan Väinön normaalista jälleennäkemisen riemusta, kun hypitään vasten ja kiivetään syliin(vaikka väkisin) ennen ku on edes kengät pois jalasta. Onhan se moikattava heti.
Tänään sain itse nostaa Väinön syliin ja vain yhden pusun sain.
Rekisteröin heti, että nyt ei ole Väinö oma itsensä, ei näykkimistä ei kovaa pusuttelua eikä juttelua, kun on jo niin ollut ikävä.Pedille laskiessa Väinö jäi laskemaani asentoon. kannoin pedin viereen vettä, ei kelvannut, ruokaa ei kelvannut, luun-ei kelvannut. Pienet masentuneen näköiset silmät vaan seuraili touhujani.

Laitoin hädissäni jo Margareetallekin viestiä, että mitä ihmettä ja eläinlääkäriin olin jo soittamassa. Tässä vaiheessa päätin kokeilla vikaa oljenkortta ja tarrautua Väinö lemppari ruokaan (eläinkaupasta ostettua purkkiruokaa. Kannoin Väinön keittiöön ja NAMIIIII!!! Poika hotki niin että sai hikanki kesken ruuan.
Huh, ja huokaus. Väinö on siis kunnossa, täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Virtapiikki iski ruuan jälkeen ja sataa ja tuhatta pitkin taloa, varpaita piti taas maistella kovasti ja jokainen lelu piti rökittää ja kiikuttaa äitin luokse "leikitään nyt ja kovasti" katseen kera.

Tänään siis Väinö teki selväksi että jos ei ruoka ole hänestä hyvää hän ei syö.
On vaikka mielummin nälissään. Ja se on se kalkki, niin se Margareettakin sanoi, ettei koirat siitä tykkää.
Kyllä se Väinö on kapinallinen :)
Haju-aisti sillä ainakin on tallella, vaikka korvien olemassaolosta en ole läheskään niin varma;)

Meidän kapinallinen jäi varsin leikkisänä kotiin, kun lähdin yö-vuoroon.
Saa nähdä mitä se on saanut aikaiseksi kun Jussi menee töistä kotiin.

Ja kuten aina, se on sydäntä särkevää lähteä kotoa, kun pieni rakkautemme jää oven taakse itkemään.. Se raastaa ja syvältä, ja joka ikinen kerta tekis mieli kääntyä siitä ovesta takaisin.

maanantai 14. joulukuuta 2009


Taas on yksi villi päivä takana.
Väinön touhuuminen alkoi klo 6 aamulla, kun äiti teki lähtöä töihin, kiinni punttiin ja "älä meeeee" ilme kasvoille. Kai Väinö aavistaa, kun täältä lähdetään.
Söi reippaasti aamupalaa sen minkä seuraamiseltani malttoi.
Niin kova oli touhu, että kävin isin herättämässä valvomaan hetkeks pojan kanssa, koska huuto olis ollut aivan vallaton muuten oven mentyä kiinni.
Se olikin pojilla kiva aamu.
Jussi lähti takaisin nukkumaan ja sain viestin töihin, että Väinö oli kiivennyt toiselle portaalle, eka kertaa, ja oli jäänyt siihen itkemään ja tärisemään, kun ei uskaltanut mennä alas eikä ylöspäin. Voi vauvaa.
Ulkonakin Väinö tykkäs olla lähes 20 asteen pakkasesta huolimatta, nopeasti tuli kuitenkin kylmä ja piti päästä sisään.

Pojat vietteli päiväänsä ulkoillen ja leikkien.
Klo 17 tuli äiti kotiin ja voi sitä jälleen näkemisen riemua, pusuja ja haleja. Se on aina ekana päästävä syliin ja mielummin ennen kuin ehditään vaatteita edes riisua, saati sitten kenkiä. Ja se ikävä on aina molemmin puolinneTämän tradition jälkeen äitin uusiin kenkiin kiinni.

Olohuoneen matto oli saanut jo kyytiä toiseltakin kulmalta, ja nyt se lähti sitten kokonaan. Väinö vastusti tätä suurin elein pitämällä kynsin ja hampain kiinni, kun isi rullas mattoa. "ette kyllä vie tätäkin" :)

Illan kohokohta oli uunissa kypsyvä yrjölän puuro. Ei meinannut poika millään malttaa odottaa, kun sitä laitettiin lautaselle.
Nam ja koko lautanen putipuhtaaksi, ja vähän vielä lisää...

Sitten maha killilleen nukkumaan:)

Isi ja Äiti sai tänään olla rauhassa sohvalla, vaikka Väinö siinä lelusikin luun kanssa, noin rauhallisena ei tämä poika olekaan vielä sohvalla aikaansa viettänyt.
Kun jätettiin rylläysleikit väliin niin on Väinö pysynyt tänään rauhallisena.
Kiinni on varpaisiin ja sormiin käynyt puolet vähemmän, ehkä vain vajaa sata kertaa:)

Tassutkin pestiin tänään, ja taas se oli vaan äkkiä päästävä vadista pois "tämä ei ole kivaa" ja ei ollut vaikka maksalaatikkoa yritettiin tarjota rauhoittumiseksi.
Väinö nimittäin rauhoittuu, milläs muulla kuin hyvällä ruualla.

Nyt tämä pesue painuu unten maille.

Se on huomena taas vilkas päivä Väinön rytmittämänä edessä:)

Terkut vaan kaikille karvaisille ja karvattomille tyypeille, toivoo Väinö.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Takki saa kyytiä.


Takki on lähes samanlainen kun siskollaan Helmillä, eri värinen vain:)
Sisarukset kuin ilvekset vai miten se sanotaankaan:)
Helmille vaan terveisiä.

Väinö ja uudet vaatteet.


Aamusta heti lähdettiin kaupunkiin hakemaan Väinön vaatteet postista.
Väinö lähti mukaan, ensimmäiselle kaupunkivierailulle.
Autossa pelotti taas niin kauheesti, kaupungilla Väinö vietti aikaa isin sylissä ja postissakin käytiin esittelemässä tutuille myyjille pikku-kaveri.
Kaikki oli niin ihastuneita, kuinkas muutenkaan.
Kadulla eräs rouva tuli silittelemään ja kertoi omistavansa kettuterrierin, Väinö sitä vähän kummasteli että onpas nyt.
Kauan ei kaupungissa viihdytty, kun Väinöä itketti niin kamalasti.
Koti-matka meni paremmin, poika nukkui sylissä etupenkillä.

Vielä pikku riehat omassa pihassa, ennen sisään menoa. Kultainen noutajakin nähtiin, mutta ei vielä rokotusten vuoksi päästetty Väinön lähelle.
Kovin leikkisänä toisiaan katseli noutaja sekä Väinö.
Vähän Väinö kummasteli koiran perään.
Sovittiin, että kuukauden päästä voi tulla moikkaamaan uudestaan.
Väinöllä onkin jo monta potentiaalista frendiä täällä:)
On noutaja, villakoira, karhukoira Milu, terrieri, Nomi, ja sekarotuinen.
9-viikkoiselle pennulle se on jo monta kaveria.

Vaatteet oli vielä vähän isoja, mutta hienosti antoi pukea päälle, kun samalla sai purra uuden hupparinsa naruja.
Takkia tottakai piti myös vähän maistella.

Väinö kasvaa kovaa vauhtia, joten nopeasti ne loputkin vaatteet on sopivia.

Väinö on myös keksinyt uuden leikin: verhosta kiinni ja kovaa vauhtia sivuunpäin, on niin kiva kun verho tulee kiskoja pitkin mukana.
Tässä voinut kun nauraa kun se tuon keksi. Tuo verho olisi mennyt vaihtoon huomena joka tapauksessa :)

perjantai 11. joulukuuta 2009

Päivien viemää ala väinö:)


On se aina vaan yhtä ihanaa tulla töistä kotiin, kun tuo pikku vesseli odottaa
uninenänä ja kiipee syliin pusuttelemaan.
Niin se oli tänäänkin, ja on se niin piristävää. Siinä huonommankin työpäivän jälkeen
piristyy kummasti.
Onneks pappa oli ollut Väinön seurana täällä, kun isikin lähti illalla töihin.
Väinö oli tehnyt tuttavuutta pappaan vähän puremalla ja teki kakatkin lattialle papan iloksi:) Pikkulinnut lauloi, että pappa oli laulanutkin Väinölle ja pidellyt kovasti sylissä, kuin pientä vauvaa:) Niin se vaan sulattaa kaikkien sydämen.
Väinön harmiksi pappa kuitenkin laittoi portin paremmin paikalleen, ettei siitä läpi pääse kulkemaan kodinhoitohuoneeseen.Väinö Kun niin rakastaa vaatteita, vilttejä ihan kaikkea.
Rosvomme on ottanut meiltä omaan haltuunsa jo muutaman sohvatyynyn, kaikki viltit, parit sukat, paidan helman, pyyhkeitä...Onneks Väinö saa huomena omat vaatteet, jospa tykkäisi niistäkin yhtä paljon:)

Väinö oli tänään keksinyt yksin ollessaan järsiä maton rikki, sekä verhoissa oli kuolaa, joten sitäkin on käyty maistamassa...
nyt se taisi sitten alkaa. Tähän mennessä on vienyt vain palan lattialistasta ja vähän lattiaa nakertanut.

Nyt lopetellaan kirjoittaminen, kun Väinö repii sukasta että pitäis vissiin leikkimään lähteä.

Väinö haukahtaa lukijoille tervehdykseksi ja poistuu lelujen ihmeelliseen maailmaan.
Pienen pennun leikin aika kun ei vielä katso kellon aikaa:)

torstai 10. joulukuuta 2009

9-viikkoa jo elämää takana.


Se on yhdeksän viikkoa koiran elämää takana.
Alku itkujen jälkeen Väinöllä on mennyt hyvin.
Koti-ikävä laantui 3 päivässä ja ruokahalutkin palasi,
ja ne todella palasi, sillä 4 päivää sitten, kun punnittiin poika
vaaka näytti 3,7 kiloa. Se voi olla suuntaan tai toiseenkin, sillä
tuo poika on mahdoton pitää paikallaan:)

Väinö on nyt pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään mitä sana ei tarkoittaa,
hanakasti sitä on käytetty, koska Väinö omistaa tempperamenttisen luonteen
ja on niin kovin kokeilun haluinen. Mikä tahansa liike pitää metsästää,
oli se sitten jalka,käsi,sukka,lelu tai vaate... On siinä metsästyskoiran elkeitä, selvästi:)
Mutta jotenkinhan sitä on opeteltava sekin taito, ja mitenkäs muuten,
kuin iskemällä hampaat kiinni, jokaiseen paikkaan, mieluiten ihmiseen.
Siitä tavasta me kuitenkin on päästy vähän jo eroon,
jonka opettelusta Väinö ei tykännyt yhtään ja mökötti välillä, kun joutui sohvalta
pois.

Pissitty on sisälle sekä uloskin. Väinö rakastaa lunta, mutta pikkutassut alkaa
palella niin herkästi, että syliin on päästävä jo 5-10min päästä.
Ulkona kivointa on ehdottomasti koti-pihan puska johon on niiiin hauska hypätä
ja loikata ja peuhata sen päällä.
On vaan niin inhottavaa, kun kaiken minkä suuhun ehtii ottaa otetaan heti pois, tylsää.

Tänään käytiin ensimmäisellä vierailulla, mummon synttäreillä.
Voi sitä riemua, kun oli kengät esillä ja ihmisiä antamassa jakamattomasti
huomiota Väinölle. Väinö nautti.
Auto-matkasta Väinö ei nauttinut, kalterin takana on tylsä olla.

Kovasti me täällä päivät suukotellaan ja leikitään.

Väinö on pirteä ja suloinen poika.
Fiksukin se on kuin mikä ja ei ole kerta eikä kaks kun on höynäyttänyt omistajansa
alistumaan Väinön tahtoon:)

Kovasti odotellaan, että päästään näkemään toisia koiria.
Nyt niitä saa vaan katsella kadun toiselta puolelta.

p.s. Väinö sai eilen putken jossa voi leikkiä, ja se olikin niin kiva, että piti
heti maistaa sitä ja kaivaa sisukset esiin:)

Kuvassa Väinö mummon sylissä:)

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Nyt tämä poika lähtee uuteen kotiin.


Haimme Väinön kotiin 30.11.2009.
Voi sitä ilon ja onnen päivää:)

Kun ovesta sisään päästiin oli poika jo vastassa. Margareetta käski Väinön mennä piiloon, Väinö meni. Sanoi Väinölle "nyt ne tuli sua hakemaan".
Margareettaa harmitti luopua Väinöstä.

Perillä kirjoiteltiin paperit, juotiin kahvit, kerrottiin kuulumiset, moikattiin koirat, moikattiin ihmiset, ihmeteltiin Väinöä, leikattiin kynnet, laitettiin korvalääkettä, moikattiin taas koiria, ihmeteltiin Väinöä...Annettiin tuliaiset ja ihmeteltiin Väinöä.

Ja se hetki oli ihana, nyt Väinö on tässä, sylissä. Ja saadaan viedä poika kotiin mukanamme TÄNÄÄN!!!

Ja kun se lähdön hetki koitti, oli Väinön nukkumassa. Mette-äiti kävi Väinön uudessa kanto-boksissa useammin kuin kerran ja istui oven edessä sen näköisenä että "älkää viekö mun pentua". Margareettaakin tais vähän harmittaa sanoo Väinölle moikat. Me luvattiin lähettää paljon kuvia ja kuulumisia kuitenkin.
Yhteiskuva vielä otettiin sekä halittiin ja moikattiin ihmis-väki.
Väinö meni kiltisti koppaansa, joskin aran tuntuisesti.
Sääliksi toista kävi, reppana joutumassa ekan kerran eroon emostaan.

Kun päästiin autoon alkoi itku, voi mahdoton sitä itkun määrää. Itkettiin Väinö ja minä. Kilometrin päässä ST:N luona stoppi ja pieni pentu syliin.. Itkettiin lisää.
Sydäntä särkevä itku, lohduton, kaipaava, ihmiskorvalle niin surullinen ääni.
Pitelin sylissä, heijasin, ei auttanut.
Väinö meni takaisin itse koppaansa ja nukahti.
Koko matkan oli kopassaan, välillä itkeskeli, välillä nukkui.
Rauhoittui kun kopan ovi oli auki ja käsi siellä sisällä vieressä.

Kaikki hyvin minä sanoin, sadasti. Mutta eihän pieni koira ymmärrä puhetta, Väinöllä oli ikävä.

3-tunnin ajomatkan jälkeen oltiin vihdoin perillä.
Jussi kantoi ylpeänä pojan sisään uuteen kotiinsa.
vastassa olikin mummo ja pappa. Väinö tuli reippaasti kopastaan ja pissasi iiiisot pissat lattialle.Hetken päästä tuli toinenkin mummo ja eno ihastelemaan pientä vauvaa.
Reippaana Väinö tutkiskeli uutta kotia ja villiintyi ihan leikkimäänkin. Monta lelua odottikin, eri värisiä palloja, luita, köysiä.... Eteisen peilin edessä kävi itkemässä, omalle kuvalleen. Siellä ei ollutkaan leikkikaveria. Voihan surkeus.
Ruoka ei vielä maistunut, eikä vesikään, mutta sohvalle nukahti Äitn viereen pitkän päivän päätteeksi. Pää rinnalle, ja pieni tuhina kuorsaus alkoi kuulua.

Yöllä itkeskeli ja Jussi piti hyvänään.
Siellä ne miehet nukkuivat kimpassa alakerrassa, tai nukkuivat ja nukkuivat :)

Väinö on tullut kotiin:)

Ensitapaamisemme


6.11.2009 koitti vihdoin se päivä, kun päästiin katsomaan omaa muruamme.
Kovasti siinä jännitti, kuinka me se omamme sieltä kolmen seasta pystytään valitsemaan.
Päätettiin, joka ekana tulee luokse on meidän.
Kun mentiin kenneliin sisään vastassa oli Mette ja muutama muu koira,
voihan mahdoton mikä tervetuliais paraati saatikaan, oli torvet ja kaikki,
siitä isommat herra ja rouva mäyräkoirat pitivät huolen.
Moikattiin ja silitettiin ja tutustuttiin ja moikattiin Margareettakin, joka otti meidät iloisena vastaan.

Mentiin eteisestä pidemmällä...
Ja olohuoneessa!!! Voi mahdoton!!! Kolme pientä makkaran näköistä otusta pentuaitauksessa. Jokaikinen niin suloisena.
Istuttiin maahan, ja sen kun istumaan päästiin pieni pullea, muita suurempi poika tuli aitauksesta ja meni suoraan Jussin luokse, sormi suuhun ja nam.

Hetken emmittiin vielä onko se tämä vai onko se tuo. Ja oltiin vielä päätetty ottaa tumma poika, johon Margareetta tullessamme tokaisikin: kukas näistä nyt on se tumma poika, eikä niissä ollut juuri mitään eroa. Paitsi yksi kooltaan muita huomattavasti suurempi=)

Ja tämä pullea poika tuli syliini, lipaisi leuasta, haukahti.
Ja niin se päätettiin:
Tässä on, Väinö.
Meidän oma suloinen karvakasamme.

Siinä suukoteltiin ja halittiin ja maisteltiin sormea ja välillä nukuttiin.

Tuli kotiin lähdön aika, ja olihan haikeaa jättää Väinö vielä kolmeksi viikoksi.
Mutta me ajatteltiin kolmen viikon menevän pian, ei mennyt.

Margareetta onneksi laittoi kuvia ja viestejä usein Väinön kuulumisista.

:)

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Minä ihan itte


8.10.1009 aamulla ennen klo 7.00 saimme tekstiviestin jossa Margareetta, Reettan kennelin omistaja ilmoitti meille, että meille on yön aikana syntynyt mäyräkoira-poika.
Voi sitä onnea ja iloa.
Oltiin jo muutama tovi jännitetty tätä lähestyvää tapahtuvaa, ja etenkin sitä
tuleeko yhtään POIKAA=)

Saimme kuulla pentujen painavan 230g, mutta yksi muita suurempi 250g... siitä sitten myöhemmin.

Kolme poikaa ja kuusi tyttöä Mette-äiti pyöräytti tähän maailmaan Tupuna-rouvan 14- vuotis syntymäpäivänä.

Pentue nimettiin parfyymipentueeksi. Ja meidän Väinö sai nimekseen Reettan Fantastic Man.


Tästä se sitten alkoi...elämä.

Kuvassa koko parfyymipentue, ikää kuvassa pennuilla vajaa viikko:)

Lukijat

3 kk 3 vko.

3 kk 3 vko.

Sitä on taas käyty varkaissa :D

Minä poikapa kuoooorsaan.

Minä poikapa kuoooorsaan.
sunnuntai- pyhitetty lepopäivä myös Väinöllä

Pöydällä varkaissa.

Suukkoja suukkoja

Rokotusten jälkeen väsynyt poikanen

Lumiukko:)

jaahas ;)

Näin hienosti minä istun, kun pyydetään.

Ekaa kertaa tädin sylissä jouluna:)

Väsynyt poikanen.

Väsynyt poikanen.
Niin paljon väsytti, että toinen jalka unohtui pedin ulkopuolelle.

Väinön uudet vaatteet:)

Väinön uudet vaatteet:)
Pinkki on kuulema muotiakin pojilla.

Aina jaksa itse kävellä pihalta sisään...

Illalla äitin vieressä sohvalla on niin kiva köllöttää, ja mieluiten vielä selällään:)

Sohvalla syömässä kermaviiliä lusikasta äitin tarjoamana:)

Sohvalla syömässä kermaviiliä lusikasta äitin tarjoamana:)

Minä tahdon sohvalle, nyt just ja heti!!! Noooostakaaaa!!!

Väinö enon kanssa mummon synttäreillä

Uusi putkilo ja uusi lelu, JEEEE huutaa Väinö

Nukahti kesken leikin lelukopan ja pedin väliin.

Tuulispäänä :)

Väinö isin sylissä ekana koti-iltana

Väinö 9-viikkoisena

Pinkki possu on pop

Pinkki possu on pop

Nukkumatti, nukkumatti lasten illoin kulkee heittää uni hiekkaa...

Nukkumatti, nukkumatti lasten illoin kulkee heittää uni hiekkaa...
Väinö unisena pyyhkeiden sisällä.