Voi sitä riemua ja kauhua, kun mamma toi kotiin töppöset, koiran kengät, kamalat, ihan hirveät ja Väinöllä heti topakka ilme kasvoilla "noita et muuten mun jalkaan laita" , yritys hyvä kymmenen. Väinö juoksi ympäri taloa töppönen suussa into piukeena ja keräsi vielä matkalta suuhunsa mamman pudonneen sormikkaankin. Kovalla kiireellä omaan petiin piilottamaan saalis. Mahtava saalis onkin. ja huvittava näky kun pienellä koiralla on kaks tavaraa samaa aikaan suussa:)
Kyllä oli naurussa pitelemistä. Tää veitikka saa kyllä naurun huulille useasti päivässä omilla tempauksillaan:)
Töppönen saatiin sentään ehjänä takaisin, ja niin, kuin ne eläinkaupassa väitti ihan varmasti mahtuvan tuon kokoiset töpikkeet 10-viikkoiselle mäykylle, niin jaahas. Eipä mahdu. Lähdetään vaihtamaan uudet tilalle:)
Ulos päästiin tänään, kun pakkanenkin oli laskenut. Huppari päälle ja menoks, kivaa oli. Naapurin setää moikattiin iloisesti ja tienvierus penkat nuuskutettiin läpi todella huolella.
Maanantaina Väinölle tulee kaveri omaan pihaan leikkimään. Se onkin Väinön ensimmäinen virallinen koiran kohtaaminen, sitten sen, kun synnyinpesästään lähti.
Mahtaa se olla hauska tapahtuma, sillä vieläkin Väinö toisinaan käy itkeskelemässä peilin edessä omaa kuvaansa. Kun ei siellä vieläkään ole kaveria.
Joulua täällä odotellaan ja Väinön hajuaisti hoksasi paketissa olevan possunkorvan.
Kovalla vinkumisella, ja juuri opitulla istu ja katso silmiin taktiikalla tämä veijari veti tahtonsa läpi ja sai maukkaan korvan ihan itselleen.
Ja se sitten syötiinkin kerralla, hotkien, muruakaan jättämättä.
Loppu iltaan ei Väinö sitten mitään syönytkään, taisi vatsa sen verran täyttyä.
Huomena Väinö lähtee mummolle yö-kylään.
Enoa siellä jo kovasti jännittää Väinön hoitaminen.
Siellä onkin sitten vaikka ja mitä uutta ja maukasta maisteltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti