Se on yhdeksän viikkoa koiran elämää takana.
Alku itkujen jälkeen Väinöllä on mennyt hyvin.
Koti-ikävä laantui 3 päivässä ja ruokahalutkin palasi,
ja ne todella palasi, sillä 4 päivää sitten, kun punnittiin poika
vaaka näytti 3,7 kiloa. Se voi olla suuntaan tai toiseenkin, sillä
tuo poika on mahdoton pitää paikallaan:)
Väinö on nyt pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään mitä sana ei tarkoittaa,
hanakasti sitä on käytetty, koska Väinö omistaa tempperamenttisen luonteen
ja on niin kovin kokeilun haluinen. Mikä tahansa liike pitää metsästää,
oli se sitten jalka,käsi,sukka,lelu tai vaate... On siinä metsästyskoiran elkeitä, selvästi:)
Mutta jotenkinhan sitä on opeteltava sekin taito, ja mitenkäs muuten,
kuin iskemällä hampaat kiinni, jokaiseen paikkaan, mieluiten ihmiseen.
Siitä tavasta me kuitenkin on päästy vähän jo eroon,
jonka opettelusta Väinö ei tykännyt yhtään ja mökötti välillä, kun joutui sohvalta
pois.
Pissitty on sisälle sekä uloskin. Väinö rakastaa lunta, mutta pikkutassut alkaa
palella niin herkästi, että syliin on päästävä jo 5-10min päästä.
Ulkona kivointa on ehdottomasti koti-pihan puska johon on niiiin hauska hypätä
ja loikata ja peuhata sen päällä.
On vaan niin inhottavaa, kun kaiken minkä suuhun ehtii ottaa otetaan heti pois, tylsää.
Tänään käytiin ensimmäisellä vierailulla, mummon synttäreillä.
Voi sitä riemua, kun oli kengät esillä ja ihmisiä antamassa jakamattomasti
huomiota Väinölle. Väinö nautti.
Auto-matkasta Väinö ei nauttinut, kalterin takana on tylsä olla.
Kovasti me täällä päivät suukotellaan ja leikitään.
Väinö on pirteä ja suloinen poika.
Fiksukin se on kuin mikä ja ei ole kerta eikä kaks kun on höynäyttänyt omistajansa
alistumaan Väinön tahtoon:)
Kovasti odotellaan, että päästään näkemään toisia koiria.
Nyt niitä saa vaan katsella kadun toiselta puolelta.
p.s. Väinö sai eilen putken jossa voi leikkiä, ja se olikin niin kiva, että piti
heti maistaa sitä ja kaivaa sisukset esiin:)
Kuvassa Väinö mummon sylissä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti