Kuulumisia.

On "vähän" vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. Niin paljon on tapahtunut, että käydäänpä läpi lyhyesti kuulumiset.

Aloitanpa Väinöstä: Väinö voi hyvin ja pojasta on kasvanut mies isolla M:llä. Kovasti riittää touhua edelleen Väinön elämässä. Väinö kävi keväällä ahkeraan näyttelyissä. Lappeenrannasta käytiin repäisemässä H, johon ei oltu kyllä yhtään tyytyväisiä, ei me eikä Väinö, sen verran se siitä loukkaantu, ettei meinannut miehellä jalka luistaa seuraavissa näyttelyissä. Mutta tämän vuoden puolella tulokset on ollut 3x ERI ja muutama EH. Turussa tammikuussa Väinö sijoittui JUN ERI2, saaden myös SA, Viljo oli samaisessa näyttelyssä pentujen 2. Huhtkuussa Lappeenrannasta tuli tuo surullinen H, Tampereelta käytiin Väinön kanssa vetämässä NUK ERI1, SA. Helsingistä saatiin ERI. Ja Tuurista Väinö kävi kasvattajan kanssa hakemassa EH:n, samaisessa näyttelyssä Väinön ranteeseen sattui, ja kävely ontui. Väinö tosiaan oli siis kotikonnuilla ylöjärvellä kasvattajan hoteissa toukokuun viimeisen viikonlopun, kovaa oli meno aamusta iltaan, ja tytöt oli kiinostanut paaaaljon :) kotiin väinö palasi laihtuneena kun ei touhuiltaan ollut malttanut syödä mitään :D ja nukkuikin seuraavat pari päivää..mutta kiva reissu oli. Kasvatta tuomitsi väinön junttien juntiksi, oli jätkä päässyt vähän vetämään kasvattajaa 10-0 :)
Väinö on pysynyt terveenä. Pieni murina-kausi meillä oli, kun Väinö otti vähän Jussin kanssa kilpaa kuka on kuka, mutta Väinö hävis ja murinat siirtyi...on se sellainen ihan jästipää.
Nyt on kesästä ja uimisesta nautittu niin paljon että herralle iski esinahan tulehdus ja korvatulehduskin remahti, kun oli juhannuksena kaiketi popsinut Jussin serkun koiran ruuat naamariinsa...
Väinöllä menee siis hyvin, mitä nyt jatkuva tekemisen puute vaivaa..eikä siihen tekeminenkään auta. Mistä sillä virtaa riittääkin SISÄLLÄ! toinen on ulkona lenkillä, voi elämä että voi olla LAISKA! millään se ei viittis kävellä, perässä me sitä raahataan..on sekin varmana näky..iso mies kun ei viiti kävellä millään eteenpäin..siellä me ulona mennään ja hoetaan mummoa, Väinö on hulluna mummoonsa ja saa siitä puhtia :D höhlä mikä höhlä.

No sitten Viljo. Viljon yskä on jatkunut tähän päivään saakka. Lukuisia lääkäri reissuja, lukuisia itkuja asian kanssa, monet valvotut yöt ja menetetyt yö-unet... inhalaattori otettiin käyttöön helmikuun alussa ja sitä hengitelty aamuin illoin aina tähän päivään saakka.
Muutama viikko sitten käytiin Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa yskätutkimuksissa. Viljo nukutettiin ja Viljolle tehtiin keuhkoputkientähystys, keuhkohuuhtelu, verikokeita, röntgenkuvia ym ym...kauheesti ei silti viisastuttu. Keuhkohuuhtelunäytteissä ei mitään vikaa, kuvissa näkyi yhä tiiviymät keuhkojen alueella, tähystyksessä todettiin lievä trakea kollapsi ja happiosapaineet oli hieman madaltunut. mitään Bakteeria tms.ei ole, eikä allergiaärsytystä, eikä muutakaan mitä huuhtelusta tutkittiin. Nyt odotellaan vielä muutaman keuhkolääkärin lausuntoa ja toivottavasti sitten vihdoin saatais se diagnoosi. Viljo voi nyt kuitenkin ihan hyvin,. sateella yskä pahenee rajuksi ja tuo sellaisia pieniä epätoivon hetkiä meidän päiviin. Keväällä viljolla alkoi pissan mukana tulla verta, kiidettiin siltä seisomalta lääkäriin ja rakko ultrattiin, sieltä löytyi verihyytymä..hyytymä liukeni pikkuhiljaa ja kahden viikon jälkeen rakko oli normaali...epäilynä on viljon saaneen tuon antibiootista joka juuri ennen verivirtsaisuutta määrättiin bakteeriin joka iski keuhkoihin...kaikkea kanssa. Seuraavaksi tuli esinhanatulehdus ja korvatulehdus. ja jälleen esinahan tulehdus. Viljolla tuppaa tulemaan kaikennäköistä vaivaa, mutta hyvin on hoitunut. Vielä kun tuo keuhkoasia saataisiin johonkin tolkkuun ja apua tuohon yskään. inhalaattori kun ei ole yskää vienyt pois toivotulla tavalla.
Viljosta on kehkeytynyt upea miehen-alku,. Kun sairastaminen saatiin kuriin alkoi Viljosta näkyä omat luonteenpiirteensä, joihin ei jatkuvan Viljon väsymyksen vuoksi oltu oikein päästy paneutumaan.
Viljo on kuin ilmetty isänsä, niin ainakin kaikki sanoo...yhtä tomera ja egonsa tunteva on.
ne on Väinön kanssa niin eri maata.
oltiin tuossa jääkaudellakin tammikuussa ongelmakouluttajan käskystä, kun alkoi helvetilliset yhteenotot poikien välillä. Jääkausi auttoi ja tappelut loppui, luojan kiitos, ja toivottavasti pysyvästi.. siinä sitä oltiin ku ei herrat meinanneet mahtua saman katon alle.

Viljo käyttää ääntään edelleen yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin pentuna, ei uskoisi äänen perusteella sillä mitää vikaa keuhkoissa olevankaan. Liikkeissään Viljo on todella vikkelä ja on kuin salama jos ovikello soi, joku kävelee pihan ohi, jossain rasahtaa tai kuuluu muuten vain kummia ääniä...kun kaikkea pitää vahtia. Vieraista ihmisistä, ja varsinkaan koirista Viljo ei oikein välitä, mutta meitä omaa perhettä kohtaan Viljo on mitä upein tyyppi. Viljon sydän on täynnä rakkautta, sen se todistaa joka-aamuisilla halaus hetkillään, kotiintulo vastaanotoillaan(vaikkakin yllärinä on usein syöty kenkä, syöty lippis, taikka kuten viimeisimmäksi syödyt uimalasit) Viljo on myös nykyään erittäin seurallinen, ja leikkisä. on se niin ihana kun Viljo voi paremmin ja jaksaa kuin terve koira(vaikkei sitä olekaan). Viljon lempi harrastuksiin kuuluu kaivaminen, jos ei olla pihalla tykkää Viljo kaivaa lattiaa sisällä. Myös pallot on ihaninta mitä Viljo tietää, kuinka onnelliseksi voikaa mäyräkoira tulla tennispallosta. Siinä missä Väinö rakastaa kaikkia vieraita ihmisiä, Viljo lähinnä vihaa niitä muita ihmisiä. Viljo ei tarvi ypärilleen kuin oman perheensä, ja parempi kun ei siihen kukaan yritäkkään tulla normi arkea sotkemaan, näin Viljo meille on kertonut. Tosin kyllä se sitten haluaa ihmisiin tutustua, kun ihmiset antaa sen ensin räyhätä ja pullistella ja antavat aikaa sen tunnin verran että Viljo tottuu ja rauhottuu, sitten tältä hurmurilta saattaa saada kiitokseksi pienen haistelu-tuokion, mutta mitään pusuja tämä jätkä ei vieraille jakele...edes kahden tunnin päästä...edes päivän päästä. Se on tarkka poika ketä pussailee :)
Ulkona viljo kulkee nenä maata pitkin ja on erittäin utelia kaikkien hajujen suhteen. Epäilen Viljon olevan hyvä jäljille, kuulema velipoikakin pärjännyt erinomaisesti. Mekin lähdetään sitä kokeilemaan tänä kesänä...

Mutta tässä nyt suppeasti näitä kuulumisia.

Mitähän sinne Helmille ja Mimmille kuuluu, kun ei aikoihin ole mitään kuulunut?

Kesäterveisiä kaikille karvaisille ja karvattomille.