Meillä meni uusi-vuosi vähän peläten ja panikoiden. Väinö rantautui sohvalle ensimmäisten paukahduksien jälkeen klo 17.45, ja suostui liikkumaan vasta kahden aikaan yöllä. Sen verran paniikissa oli, jotta ensi vuonna tarjoillaan rauhoittavia ennen raketti-pauketta. Viljo ei välittänyt tuon taivaallista, ennen kuin hieman ennen puolta yötä, naapurin raketti pinkasi meidän pihaan osuen viljoa taka-jalkaan. ei vaurioita, paitsi pääkoppaan. Siitä se meteli sitten syntyikin.
Viljo kävi maanantaina keuhko-kontrollissa Lahdessa. Ritinöitä ja ratinoita ei enää keuhkoissa kuulunut, mutta kuvat paljasti, että keuhkoissa on yhä edelleen tiiviymiä, mutta vähemmän, kuin kuukausi sitten. Edistystä on tapahtunut, joskin hitaasti, mutta kumminkin. Vielä jatketaan lääkekuuria. Tartuntavaara on ohi, joten muita koiria saadaan tapailla, myös rauhallisia lenkkejä saatiin lupa aloitella tekemään Viljon kanssa. Varmuudenvuoksi ottivat allergiatestit(onko taudin pitkittymisessä kyse allergia rasitteesta) ja tulokset tulee tällä viikolla. Kahden viikon päästä ollaan viisaampia, ja mikäli Viljo yhä yskii ja kuvissa näkyy tiiviymiä, tekee lääkäri suuremmat tutkimukset. Mahdollisuus, että Viljolle jää krooninen keuhkoputkien tulehdus on mahdollinen, toivotaan kuitenkin, että tauti nyt menisi ohi, vihdoinkin.
Pojat on alkaneet tappelemaan kovasti parina viime päivänä, kaikki lähti ihka oikeista lampaan-luista. Viljo hieman riehaantui, veren maustako, en tiedä, mutta samalla pojasta kuoriutui kunnon peto. Siinä sitä sitten välissä oltiin ja irroteltiin leukoja toisistaan. Tänään sama juttu ruuan kanssa, moneen kertaan tappelu pystyssä. Viljo kävi tappelun aloittajan palkintona jäähyllä useaan kertaan. Kaipa se on nyt arvo-järjestyksen haku käynnissä. Tältä näkymin uskon Viljon vievän voiton, sillä Väinö järkytyksestä lamaantuneena, kauhusta kankeana ei tappelun jälkeen kyennyt liikkumaan sohvalta mihinkään tuntiin.
Illalla kuitenkin olivat ihan sulassa sovussa, kerran Viljo vielä näytti Väinölle taivaan merkit, mutta jäähylle jälleen joutuessaan antoi lopulta periksi.
Reilu viikon päästä olisi sitten vuorossa Turun näyttely. Vielä kovaa harjoitusta Viljon kanssa, ei meinaa oikein ottaa ystäväkseen tuota näyttely-hihnaa, mitähän pelättävää siinäkin on? namitkin lakkaa kiinostamasta sillä sekunnilla, kun hihna laitetaan kaulaan. Mutta hitaasti ja varmasti hyvä tulee.
Vielä parturiin pitäis joutaa, lähinnän Väinön. on taas kuukaudessa kasvattanut sellasen supikoiran turkin, että huh.
Hyvä kun toisella turkki kasvaa, Viljo viettää yhä päiviään pentukarvoissaa, aioastaan päälaelta on nypitty vähän. Kun ei tarvi, niin ei tarvi :)
Mutta oikein hyvää alkanutta vuotta 2011.
Mitähän sinne Mimmille ja Helmille kuuluu? Onko likkojen naamat pysyneet perus lukemilla :)
tiistai 11. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tietoja minusta
Lukijat
Blogiarkisto
-
▼
2011
(4)
- ► heinäkuuta (1)
-
►
2010
(33)
- ► joulukuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (11)
- ► tammikuuta (4)
-
►
2009
(14)
- ► joulukuuta (14)