tiistai 23. helmikuuta 2010

Mammaa moikkaamassa :)

Kylläpäs oli vauhdikas ja mukava päivä Mörköperällä.
Pihaan, kun päästiin alkoi kunnon laulut, vastaanotto oli mitä äänekkäin :) Siinä haukuttiin ja vouhkattiin puolin ja toisin. Väinön häntäkin vispas niin että hyvä kun ei irronnut. Kovaa kataa-ajoa ja haukkumista jatkui vielä sisälläkin. Milloin juoksi edellä Väinö ja milloin Väinö ajoi muita takaa. Mette muori huuteli sieltä portin takaata ja ihmetteli varmaan että mikä ihmeen mekkala tänne nyt syttyi. Pääsi sitten Mammakin vapaaksi ja kävi nuuhkasemassa Väinön takamukset, tuoksu ei ollut vissiin hurmaava, kun ei hampaita esitellyt, kuten Helmi siskolle. Mamman ja pojan välinen takaa-ajo kesti jokusen tovin. Ei Väinö kuitenkaan ihan saanut sitä rakkautta mutsiltaan:)
Salli sisko oli hiljaisin, muut haukku ja irvitseli, mutta Salli se vaan teputteli rauhakseen ja ihmetteli mikä huuto on pystyssä. Tupuna täti ei meinannut kestää yhtään ja Väinö tahallaan kävi kiusaamassa vanhaa sohvalla.
Alun hössötyksen jälkeen Väinö, Pete, Salli ja Oili lähti ulos formularadalle. Ei olekaan Väinö ollut vielä niin isolla alueella vapaana. Alkuun Margareeta ihmetteli ja vähän siinä jo muut koiratkin, että miksi Väinö makaa lumessa. Piti vähän jäähdytellä kuumuutta :) Se on pienellä miehellä välillä kuumat paikat, ainakin jos on sisko, emo ja muut frendit ollut tutkittavana, takaa-ajatteuina ja takaa-ajajina. Ulkona vedettiin kovat formulat, useammin, kuin kerran. Tässä kaksikoksi osoittautui Oili ja Väinö, vaikka Oili sisällä haukkuki ja irvistelikin tais se vaan olla esitystä muille tytöille, kun ei kehdannut myöntää että leikkii pojan kanssa ;)
Mette-mammakin se alkoi vähän hyväksyä kulta-poikansa. Ainakin se rauhoittui sinne sohvalle lepäilemään, samaten kaikki muutkin. Oili ainoana hereillä olevana olikin sitten kovilla, kun Väinö halus leikkiä KOKO AJAN. Kävi se herättelemässä porukkaa sieltä sohvilta ja lopulta kaikki heräskin, kun Oilin ja Väinön meteli nousi desibeleillä korkeammaksi. On se vaan mahdoton homma Väinön mielestä, kun toiset ei jaksa. Uloskaan ei meinannut muut lähteä, kun näki että Väinö-poika on pihalla jo. Kai se tuollainen kakara ottaa voimille, ainakin sellainen tekstiviesti saatiin reissun jälkeen, että siellä likat vetää pötslöjöö pikkumiehen vierailun jäljiltä :) Ihmetteli se vähän kolmetuntisen jälkeen Margareeta ja Leokin että miten tuolla penskalla yhä virta riittää :)
Mutta sitä riittää, täällä kotonakin, aamusta iltaan.

Mukava reissu oli. Muistaakohan Väinö, että on ennenkin ollut samassa talossa. Sen verran kotonaan oli heti. kävi merkkaamassa pariin kertaan keittiön seinänkin, jottei vaan kukaan häntä unohda.
Kotiin lähdön aikaan pihassa tavattiin vielä Schumi, kani, ja Sakari. Tosin vaan aidan takaa. Se on se Schumi sellainen, ettei antanut Margareeta päästää meidän luokse. Auto kun starttasi itku oli sama, kuin silloin vauvana, kun haettiin Väinö meille. Sydäntäsärkevää. Ei se vissiin olis halunnut lähteä pois ollenkaan:) sen verran hauskat frendit sinne jäi. Samoja frendejä kaivattiin vielä kotonakin. Väinöllä oli vähän suru puserossa loppu päivän.

Poika on kyllä tullut äitiinsä. samanlainen haukku-ääni, samanlailla vispaa häntää(tosin Väinön pylly pyörii vielä ku onnenpyörä, niinkuin Margareeta sanoi) värit on samat ja kuono. Mutta Mette-mammassa sitä onkin ulkonäköä mitä periä :)
Kovasti se Väinö koitti mammaa pusutella, mutta ei niitä pusuja vaan herunut. Ehkä toisen kerran, kun ollaan vähän rauhallisempia :)

Sellainen oli reissu Mörköperälle, on mentävä toisenkin kerran. Jospa ne sitten tytötkin olis ihastuneempia Väinöön, kun tuota komeutta saadaan lisää ;)

Tais se Margareeta ja Leokin ihastua karhunpoikaan  :)
Vaikka onhan ne ihastuneita ollut vauvasta saakka jo :)
Väinö käyttäytyi kylässä erinomaisesti, toisaalta ei myöskään kerennyt iskemään hampaitaakaan mihinkään, kun oli vähän kiirusta.
Tosin täällä kotona onkin sitten tehty tänään remonttia, Väinö on päättänyt että listat saa lähteä. Tänään irtosi lista nro.2. Ylpeänä se sitä suussaan piti ja esitteli.

Tänään käytiin eka kertaa koirapuistossa, ei ollut kuin yksi koira. Kivaa oli. Loppu olikin jäätävä, tassut paleli niin pirskatisti kertyneistä lumista, että oli jo kiire päästä kotiin vällyje alle. Siellä se peiton sisässä lämmitteli ja nukkui muutaman tunnin.
Voi näitä pakkasi ja lumen tuloja, inhottavaa, kun ei pihallakaan enää ole kivaa.

Muutama kuva Mörköperältä tähän vielä liitteeksi :) Hauskaa oli :) (Väinö on tuo jolla on valjaat päällä)

13.5 me sitten lähdetään pentunäyttelyyn. Olispa mukava saada muitakin parfyymipentuja kehään, lähtisköhän Helmi? Voisivat sitten kilpaa pelleillä ja saada tuomarit hermormahduksen partaalle :D

lauantai 20. helmikuuta 2010

Terve vaan myrskyn keskeltä.

Ompa taas vierähtänyt aikaa kun tänne viimeksi on kirjoitellut.
Täällä paukkupakkasten keskellä nuuskitaan kovasti metsässä jälkiä, merkkaillaan muiden pissojen päälle ja haistetaan joka ikinen pissa matkan varrelta.
Koira kaverit lisääntyy ja Väinöllä on huomattavissa lievää kunnioitusta vanhempia koiria kohtaan. Ei muuta kuin selälleen ja pesulle :)

Maanantaina lähdetään Mörköperälle moikkaamaan Reettan väkeä. mitähän se Mette-emo tuumaa, onkohan sama vastaanotto kuin Helmillä :)

Väinö on sulautunut meidän sänkyyn, yöt se kuorsaa meidän välissä, jommankumman kainalossa. Aamulla herättää isoilla koko naaman mittaisilla pusuilla ja kunnes naama on litimärkä ja alkaa olee havaittavissa heräämisen liikkeitä kestää puruttelut. Ihana tuo vaan on.

Hampaita lähtee, lähes kaikki etuhampaat on jo vaihdettu, ja uusiakin saatu tilalle.

Onkohan se nyt uhmaikä vai mikä iskenyt, kun niin kovasti yrittää ottaa meistä mittaa. Ei ole yks taikka kaks kertaa päivässä kun tuota villikkoa ojennetaan täällä. Toisinaan menee perille, toisinaan ei sitten niin millään.
Se on tämä perus itsepäinen mäyräkoira-luonne :)
Myös ruokakupin piilostus on alkanut, milloin se löytyy maton alta, milloin perimmäisestä nurkasta, on se vaan veikeän näköinen, kun katselee ympärilleen ettei kukaan vaan näe. Tietenkään kukaan ei huomaa, kun matossa on kova kupru ;)

Mutta terkkuja kaikille. Ja suukkoja Helmi-siskolle. Kerron sitten tarkemmin, kun on käyty Mette-mammaa moikkaamassa :)
Pureeko persuksista vai ei ;)

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Väinö elvistelee.


Nyt on turkki nypitty. Väinö jaksoi koko 40 minuuttia hienosti. Tosin tylsyys huuto jatkui aina alusta loppuun saakka ja pöydällä olo alkuun hieman pelotti. Mutta hienosti jaksoi. "eihän Väinö edes pyri pöydältä pois, huutaa ihan muuten vaan" tokaisi se nyppijä-nainen.
Kehui Väinön upeaksi koiraksi ja puheli näyttelyyn lähdöstä :)

Väinö on nyt oikein ison pojan näköinen, hieman elvistelyä pelissä kun on hieno turkki. Mette-mamman turkin on perinyt, nyppijä ihasteli partaa että harvalla 1-vuotiaallakaan on vielä yhtä tuuhea parta ;) Mutta johan pelkkä Väinö nimi sanoo sen, että partaa on oltava. Karvaa on siis roimasti ja nypityksessä saadaankin käydä n.3 kertaa vuodessa. Onneks Väinö rakastui siihen naiseen. Lopuks antoi pusut koko naamalle kiitokseksi.
Kertaakaan ei yrittänyt edes näykätä, joten todella ylpeenä ollaan me omistajatkin.

Meinas ne tädit hieman lentää selälleen, kun kysyivät tuota ikää. Olisivat luulleet vuoden ikäiseksi. Ne ei ollut ikinä nähnyt noin isoa mäykky pentua :) Väinö onkin Väinö :)

Mutta tässä muutama kuva. Turkki on vielä pesemättä, oli sen verran rankka päivä Väinölle että jätetään pesu huomiselle:)

tiistai 9. helmikuuta 2010

Hampaiden lähtö aika.

Väinöllä hampaat harvenee. Edestä lähtenyt jo kolme. Purkkiin ne on talteen kerätty, jospa hammaskeiju tois vaikka tuliaisia:)
Sohva on kovassa koettelemuksessa ja saa aikamoista kyytiä. Väinö ylpeenä suorituskistaan kun saa kangasta rikki ja me vähemmän ylpeitä. Huomena se on sitten parturin aika. Itse kun olen nyppinyt tuota karvaa hieman, niin Väinö ei siihen oikein noteeraa mitenkään. Toivottavasti homma käy yhtä helposti parturilta :)

Väinö on ihastunut naapurin tyttöön, valkoiseen villakoira Taraan. Tara on kiltti, se ei sano mitään vaikka Väinö pussailee välillä sen turkkia hampaitakin käyttäen. Mutta Tara ymmärtää, niin tekee kuulema muutkin koirat, johtuuko sitten siitä että turkki on kuin uudella pehmolelulla, vallan todella pehmeä ja sileä.

4kk iässä pitääkin olla jo pojassa kokoa. Väinö punnittiin eilen. Vaa´an lukemat sen kun nousee, jo 8,6 kiloa:) 700g siis noussut viime torstaista.

Väinöä on kosiskeltu mettälle mukaan. Jos sitä jonkinlaisissa luola kokeissa kävis ennen sitä. Mutta luonnetta ja energiaa Väinöllä metälle riittäis. Eräs mies kertoi tarinan tyttö-mäykystä joka oli eka kertaa luola-kokeessa. Muuten meni hyvin, mutta kun alkoivat odottamaan, että koska tyttö nostaa metelin kettua kohtaan ei ääntä alkanutkaan kuulumaan pitkänkään odotuksen jälkeen. Näky oli ollut mahtava kun katsoivat "luolaan". Toisella puolella verkkoa nukkui tyttö-mäykky ja toisella puolella kettu. Jotta siitä ei sitten metsästäjää tullut:)
Saa nähdä käviskö Väinölle samoin, se kun rakastaa sekä ihmisiä että eläimiä. Pikkulinnutkin saa olla täysin rauhassa:)

Mutta huomena sataa kuvia Väinöstä, saa nähdä minkä näköiseksi tuo muuttuu nyppimisen jälkeen:)

maanantai 8. helmikuuta 2010

Iso jätkä jo.

Se on sitten 4 kuukautta takana onnellista mäykyn elämää. Onnea siis vaan koko parfyymipentu joukolle. Toivoo: Väinö, Vänski, Väntteri, Väiski(kuten Helmi ja Margareetta sanoo), Valdemar, Väkäleuka.. Se on rakkaalla lapsella monta nimea sanoo nuo mun vanhemmat :)

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Tästä olis tullut hyvä tyttöystävä:)
Vauhdin huimaa...
Tässäpä on mun uudet frendit. Tuo isoin on Mimmi, mä vähän jänistelin sen kanssa aluks, mut hyvä tyyppi.
Nuo kaks pienempää on  Sissi ja Pimu, Sissillä oli juoksut. Mä leikin eka vähän vaikeesti tavoteltavaa, mutta sitten mä villiinnyin, Sissi joutu syliin ja mä jän lattialle. Kiva likka kyllä ja tuoksuki hyvälle. Tässä seuraavana pari kuva.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Sanomalehtipaperit lähti lattioilta tänään.

Tänään lähti lehdet lattioilta. Väinö hieman sen jälkeen haeskeli että missäs ne lehdet oikee on joita on tottunut riepottelemaan.
Mutta mitäs niitä pitämään kun pissat ja kakat tulee pihalle. Tosin yö-aikaan vielä yläkerran matolle.
Komeasti soi laulu kun Väinö tahtoo pihalle. Ja tämä on tapahtunut muutamalla "koulutuskerralla".

Eilen löytyi etuhammas Väinön rinnuskarvoista. On se mainion näköinen harvahammas nyt.
Jonkun verran taitaa suussa tuntua, sillä seinät ja tavarat on ollut pahempina jyrsimiskohteina kuin ikinä. Myös kädet ja varpaat on jälleen alkanut maistua. Tästä se Margareetta puhuikin että "odottakaas kun hampaat vaihtuu" :)
Nyt ne vaihtuu. Ja aivan ihanaa kun nuo naskalit lähtee pois, vaikka se sitten vaatisikin muutaman listan vaihdon.

Väinö oppii kovaa vauhtia temppuja, tänään opeteltiin istualtaan syliin nousu käsien taputtaessa. Hienosti oppi. Tähän varmasti on yksi syy tuon ahneus, kun herkkuja on tuo on valmis tekemään mitä vain. Osataan myös pyöriä ympyrää, kun pistetään namupalaa pyllyn luokse.

Nyt on Väinöllä tylssä, kun iskä on íllat töissä ja mammalla jalka rikki, niin ei pysty viemään lenkille poikaa. Väinö osoittaa tylsyytensä uikuttamalla ja tuomalla leluja luokse, koko ajan.

Imuria tuo vaan tuntuu pelkäävän yhä, pelkääköhän se Helmi sisko imuria? Nää on taas näitä juttuja joita Väinö ei haluais että kerrotaa, kun se ison pojan ego kärsii, mutta Väinö pakeni tänään imuria kenkäkaappiin eikä uskaltautunut pois, ennen kuin kävin hakemassa.

Parturi-aikakin on jo varattu. 10.2 lähtee karvat. Sitä irtoaa jo aika tavalla. Väinö kun loukkaantuu niin herkästi, niin pitää muistaa olla nauramatta sen karvattomalle olemukselle, muuten se loukkaantuu syvästi eikä pidä meille seuraa koko päivänä.

Helmi sisko se huomena kuulema menee mörköperälle aamupalalle. Pidähän Helmi siellä lystiä ja pussaile Mette-äitiä Väinön puolesta:)

torstai 4. helmikuuta 2010

Lääkärissä käyty.

Nyt on toisissa rokotuksissa käyty, kolmen viikon päästä sitten Rapies vielä.
Mutta on meillä mahtavan kokoinen jätkä, 7,9 kiloa :)
Täysin terve poika.

Väinö taas rakasti lääkärissä käyntiä, se on aina huippukohta kun on niin paljon eri tuoksuja.
Nyt ei tavattu, kuin kissa ja sekin oli kopassa.

Mutta terveisiä kaikille. Täällä jatketaan kasvamista :)

tiistai 2. helmikuuta 2010

Lunta tulvillaan on raikas talvi sää.

Onneks on pakkaset hellittänyt ja Väinö on taas elämänsä vedossa.
Kovilla pakkasilla meinas herra mielummin jäädä sisälle, ei puhettakaan ulos lähdöstä, siihen vaan eteisen matolle maaten takki ja valjaat päällä ja suureleisesti ilmaisi että "minä en nouse". Houkuttele sitten siinä pikku-mäykkyä ulos. Lauhkeemmilla pakkasilla täällä heitetään jo tunnin metsä-retkiä. Väinö on myös oppinut komeasti pyytämään ulos, laulaa kovaa ja korkeelta ja hyppii ovea vasten, pitää huolen että jokainen ihminen pihapiirissäkin kuulee huudon läpi ovien.

Koirakaverien kanssa telmiessähän nuo ulkolenkit menee. Niitä on hirveen monta jo. Muutama vanhempi ei paljon Väinöstä välitä vaan yrittää saada Väinö kimpustaan. Ei haittaa meidän poikaa. Käsittää ilmeisesti tassulla läjäyttämisen jonkinlaiseksi leikiksi. Ne ei myöskään ymmärrä Väinön halua pussata, niin mielellän kuin Väinö vaihtais suukkoja niin nämä ärjyt työntää kauemman. Pihalla ne miehet sanookin Väinöä rohkeaksi "eihän tuo säikähdä mitään". Niin se on kurja ne vanhemmat hauvat, kun eivät tuosta leikistä välitä.Väinö on muuten kuuluisa meidän pihapiirissä, ihmiset huutavat nimellä jo kun vastaan tulevat. Ja siitähän tämä meidän herra-huomionhakuinen tykkää. Väinöllä on pieni pahe tuolla ulkona, haluaa varatsaa jokaisen ihmisen hanskat, kun ryhtyvät silittämään. Muutama kiukkusempi mummo on lakannut silittämästä kokonaan, kävelee vain ohi. "Kauhukakara" ne varmasti sanoo mennessään, eivät välitä yhtään siitä loukatusta mäykystä, kun silitykset loppu liian lyhyeen. Kova itku siitä hyvästä. Ei ne ehkä tajua kuinka vauva Väinö on, tuo koko voi hämätä monia.

Iskän kanssa Väinö tekee niitä retkiä, mamman kanssa se ulkoilu menee lähinnä lahkeessa roikkumiseksi. Nyt onkin meneillään ulkoilu koulutus, että päästään tästä ikävästä tavasta eroon, ja säästyy toppahousutkin ehjänä.

Lunta tuo tuntuu rakastavan edelleen. Tosin tuolla ulkona ei Väinöstä näy kuin häntä, sen verran korkeat on kinokset. Ja välillä pelastetaan kinosten keskeltä, kun ei enää poika pääse eteenpäin. Nyt näillä leudoilla keleillä on tassut täynnä jää ja lumikalikkoja ulkoilun päätteeksi. Ikävä juttu, kun sisälle tullessa ei enää voi vain juosta leikkimään vaan joutuu ensin putsattavaksi.

Väinö valtava kaveri voi mainiosti. Oikein sydäntä viiltää tämä pojan nopea kasvu. Viimeinen punnitus oli jo yli 7kg ja niska-häntä välillekin on kertynyt n.50cm.
Että ei oo Väinö mikään vähä-jätkä.
Lääkärille mennään torstaina hakemaan vikat rokotukset ja saamaan se punkki/matokarkote. Sitten voidaankin jo pikkuhiljaa siirtyä tuonne paremmille vesille, eli koirapuiston vapaaseen maailmaan:)

Väinöllä yhä virtaa riittää. Väinö on oppinut esittämään "leikitsä munkaa" toiveensa tuomalla lelun luokse, eikä pelkästään hyökkäämällä kiinni varpaisiin. No eihän siinä voi sanoa ei, varsinkaan kun Väinö loukkaantuu niin maan verisesti ja huokailee tylsyyttään paljaalla lattialla maaten silmät mulkoillen ja kiiluen. Että niin se vaan saa tahtonsa läpi. Tai jos ei mökötys tehoa, niin osataan me laulaakin. Eilen iskä sano viimeks "milloin tosta Väinöstä on tullut tollanen itkupilli". Mahdoton itku päällä puolet päivästä ja mieti siinä sitten aina mitä hän haluaa. Tosin oman takin tuijotus ja huuto merkitsee tahtoa pihalle. Huuto ja hyppy takapihan ovelle merkitsee pissahätää. Hellan edessä itku ja haukkuminen nälkää. Mihin tahansa tuijotus ja huuto että "VÄINÖ TAHTOO". Ja kun tuollainen 4kk ikäinen mäykky tahtoo kaiken, niin kyllä meillä riittää volyymia talossa:)

Nyt kun Väinön keskittymisen vie nuo miljoonat asiat mitän Väinö tahtoo ja monenmoiset uudet kommerrukset niin on tämä herra täysin unohtanut varpaisiin hyökkimisen. Eipä enää iske hampaiat varpaisiin ja sormiinkaan enää vähemmän. Kaikenkaikkiaan, verrattuna Väinön aikaisempaan puremisvimmaan se on rauhoittunut valtavasti. Vaikkakin nyt nuo hampaat tuntuu pian irtoilevan. Puruvimmaa tämä jätkä nykyään käyttää seiniin. Mistä lie meille ilmestynyt seiniin reikiä ja lommoja? Onko muut huomanneet kodissa käyneen remonttimiehen? Rysän päältä toki on kiinni jääty, mutta enemmänkin se on sitten "katsokaa nyt mitä mä tein, eikö ole hieno" ja päälle hännän heilutus, kuin että yhtään häpeäis tekojaan. Noh, opittavaa on vielä. Mutta ei 4kk iässä tarvi kaikkea osata, eihän Mette-äiti ja Helmi-sisko ja muut tutut?

Sinne Helmi-siskolle ja Mette-äidille terveisiä. Kirjoitellaan lääkäri reissun jälkeen, että mitä se tohtori sanoi. Pitääkö tässä ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, tuota turkkia kun rapsuttaa kamalasti vieläkin.

Lukijat

3 kk 3 vko.

3 kk 3 vko.

Sitä on taas käyty varkaissa :D

Minä poikapa kuoooorsaan.

Minä poikapa kuoooorsaan.
sunnuntai- pyhitetty lepopäivä myös Väinöllä

Pöydällä varkaissa.

Suukkoja suukkoja

Rokotusten jälkeen väsynyt poikanen

Lumiukko:)

jaahas ;)

Näin hienosti minä istun, kun pyydetään.

Ekaa kertaa tädin sylissä jouluna:)

Väsynyt poikanen.

Väsynyt poikanen.
Niin paljon väsytti, että toinen jalka unohtui pedin ulkopuolelle.

Väinön uudet vaatteet:)

Väinön uudet vaatteet:)
Pinkki on kuulema muotiakin pojilla.

Aina jaksa itse kävellä pihalta sisään...

Illalla äitin vieressä sohvalla on niin kiva köllöttää, ja mieluiten vielä selällään:)

Sohvalla syömässä kermaviiliä lusikasta äitin tarjoamana:)

Sohvalla syömässä kermaviiliä lusikasta äitin tarjoamana:)

Minä tahdon sohvalle, nyt just ja heti!!! Noooostakaaaa!!!

Väinö enon kanssa mummon synttäreillä

Uusi putkilo ja uusi lelu, JEEEE huutaa Väinö

Nukahti kesken leikin lelukopan ja pedin väliin.

Tuulispäänä :)

Väinö isin sylissä ekana koti-iltana

Väinö 9-viikkoisena

Pinkki possu on pop

Pinkki possu on pop

Nukkumatti, nukkumatti lasten illoin kulkee heittää uni hiekkaa...

Nukkumatti, nukkumatti lasten illoin kulkee heittää uni hiekkaa...
Väinö unisena pyyhkeiden sisällä.